Neljäs portti

Seurailen ikääntyvän itseni, tavallisen ihmisen, päiviä kohti neljättä ikää juuri tästä näkökulmasta koettuna. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset ovat aika toisenlaisia. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Aina voi löytää jotain kaunista ja mieltä ilahduttavaa, kun etsii.

▼
tiistai 18. helmikuuta 2025

Yhdeksännellekymmenennelle!

›
-Ajatella, että kaikki nuoret ovat täyttäneet 50, sanoi Iida-täti liki kolmekymmentä vuotta sitten. Hänen nuorensa o...
6 kommenttia:
sunnuntai 9. helmikuuta 2025

Palapeliterapiaa?

›
Viereeni istui pitkänmatkan bussissa puhelias rouva, jonka kanssa juttelimme innokkaasti koko matkan, toista tuntia, kunnes hän jäi pois kyy...
6 kommenttia:
perjantai 31. tammikuuta 2025

Elämää uimahallissa

›
Täällä uimahallin kulmalla asustellessani olen käynyt kaksi kertaa viikossa uimahallissa. Seniorikortilla se on halpaa. Voisi kä...
3 kommenttia:
sunnuntai 26. tammikuuta 2025

Lyhyt tulevaisuus

›
Tänään kuuntelin yhtä lastenkirjaa,  jossa isoäiti lähti matkalle, kun vielä oli terveenä ja pystyi. Silloin minulle tuli kirkas...
lauantai 18. tammikuuta 2025

Vanhuuden näköaloja

›
Katsoin eilen elokuvan Isä, jonka olen kyllä nähnyt aiemminkin. Se kertoo miehestä, jonka muistisairaus etenee, sekä tyttären po...
6 kommenttia:
tiistai 7. tammikuuta 2025

Vuosimuistoja

›
Vuosi sitten oli tähän aikaan kolmenkymmenen asteen pakkaset. Luin, mitä kirjoitin blogiin silloin. Nyt ei o...
3 kommenttia:
sunnuntai 29. joulukuuta 2024

Saman katon alla

›
Selaan tv-ohjelmia. Kahdeksan maissa voisi katsoa ohjelmaa Tove Janssonista. Mitä kello on? Vasta viisi! Pimeätä on ollut jo tun...
2 kommenttia:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.