Tämän blogin ajatuksena on seurailla yhden tavallisen ihmisen, itseni, päiviä kohti todellista vanhuutta tai neljättä ikää. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset tuntuvat usein aika toisenlaisilta kuin itse koetut. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Miten sen tiedon kanssa eletään?
