Neljäs portti

Seurailen ikääntyvän itseni, tavallisen ihmisen, päiviä kohti neljättä ikää juuri tästä näkökulmasta koettuna. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset ovat aika toisenlaisia. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Aina voi löytää jotain kaunista ja mieltä ilahduttavaa, kun etsii.

▼
sunnuntai 7. joulukuuta 2025

Sopeutumista

›
On pimeää ja sateista  päivästä toiseen. Kesäiltojen valo on kaukaisena muistona mielessä. Jotain siinä on ihmeellistä, tässä so...
2 kommenttia:
lauantai 29. marraskuuta 2025

Tavallinen päivä

›
Minua on liikuttanut McDonaldsin lastentalosäätiön mainos, jossa lauletaan Edu Kettusen laulua Voi kunpa huomenna ois ihan taval...
4 kommenttia:
perjantai 21. marraskuuta 2025

Anna heidän...

›
  Maailmalla on pinnalla   yksinkertainen itseapumuoti: Antaa toisten . Antaa toisten elää omalla tavallaan. Amerikkalainen Mel...
2 kommenttia:
lauantai 8. marraskuuta 2025

Ajassa ja aatteissa

›
Marraskuun pimeydessä olen lueskellut mökkipäiväkirjojani alkaen vuodesta 1986, jolloin saarimökki ostettiin.  Koetan pyynnöstä ...
7 kommenttia:
torstai 23. lokakuuta 2025

Syysloma

›
Pellot on kynnetty mustalle mullalle. Maa lepää. Puut ovat täällä pudottaneet lehtensä. Suo on hiljainen, kurjet ja joutsenet lä...
2 kommenttia:
lauantai 11. lokakuuta 2025

Muistiaarteita menneestä maailmasta

›
Muistoja maailmasta, jota ei enää ole. *Elettiin vielä neljäkymmenlukua. Asuimme mummun, isänäidin, kanssa samassa taloudessa.  ...
2 kommenttia:
tiistai 7. lokakuuta 2025

Kotirintaman kasvatit

›
Luin Sisko Istanmäen kirjan "Niin paljon parempi mies" vuodelta 1991. En ole varma, olenko lukenut sen ilmestymisaikoi...
2 kommenttia:
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.