Neljäs portti

Seurailen ikääntyvän itseni, tavallisen ihmisen, päiviä kohti neljättä ikää juuri tästä näkökulmasta koettuna. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset ovat aika toisenlaisia. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Aina voi löytää jotain kaunista ja mieltä ilahduttavaa, kun etsii.

▼
lauantai 11. lokakuuta 2025

Muistiaarteita menneestä maailmasta

›
Muistoja maailmasta, jota ei enää ole. *Elettiin vielä neljäkymmenlukua. Asuimme mummun, isänäidin, kanssa samassa taloudessa.  ...
2 kommenttia:
tiistai 7. lokakuuta 2025

Kotirintaman kasvatit

›
Luin Sisko Istanmäen kirjan "Niin paljon parempi mies" vuodelta 1991. En ole varma, olenko lukenut sen ilmestymisaikoi...
2 kommenttia:
sunnuntai 28. syyskuuta 2025

Sielu jäi

›
Nyt kävi kyllä niin, että sielu jäi sinne vanhan tupani maisemiin, lehtipuitten lomitse siilautuvaan kirkkaaseen aamuvaloon, kuk...
4 kommenttia:
perjantai 19. syyskuuta 2025

Onko siitäkin jo niin kauan?

›
Istuin pitkästä aikaa infrapunasaunassa. Mietin,  milloin tämä mieheni kauan toivoma pieni komero hankittiin. Se oli vuonna 2011. Onko siitä...
2 kommenttia:
torstai 11. syyskuuta 2025

Syrjäkylällä

›
Nyt on vilja, kaura,  meilläkin saatu korjatuksi! Se on minulle ihan juhlapäivä, vaikka pihamaalla vain katselen viljelijän ison...
4 kommenttia:
maanantai 1. syyskuuta 2025

Syyspäiviä

›
Tulihan se kesäinen lämpö vielä takaisin ja pimeäänkin tottuu taas. Ja yöllä on upea tähtitaivas.  Koetin tulostaa yhtä kuvaa ta...
4 kommenttia:
tiistai 26. elokuuta 2025

Illan pimentyessä

›
Illat pimenevät tuvan ympärillä. Ennen yhdeksää alkaa olla hämärää ja vähän myöhemmin on jo pimeää. Kesän valo  jää ...
4 kommenttia:
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.