Tämän blogin ajatuksena on seurailla yhden tavallisen ihmisen, itseni, päiviä kohti todellista vanhuutta tai neljättä ikää. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset tuntuvat usein aika toisenlaisilta kuin itse koetut. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Miten sen tiedon kanssa eletään?
▼
keskiviikko 1. huhtikuuta 2026
Kanalani
Olen kauan katsellut, että aivan tyhjänä on hyvä navetta. Siellä oli lehmien lisäksi kanoja, kun olin lapsi. On tilaa ja hyviä orsia ja sontaluukusta saa tikapuut takapihalle.
Niinpä tein reippaan ratkaisun ja hankin kanoja ja kukon. Nyt on kiva, kun aamulla kohta kuulee kukon kieunnan niinkuin tällaiseen pihapiiriin sopii. Ja munat maistuvat paremmilta kuin kaupasta ostetut. Jospa joskus tulisi pieniä tipujakin!
Aprlliä - mutta kukapa nyt ei kanoista haavelisi...
VastaaPoistaNiinpä, olisi metkaa, jos täällä voisi keräillä munia piiloista ja kukko kiekuisi. Niinkuin lapsuudessa.
PoistaOlisin voinut uskoa jos ei olisi aprillina kirjoitettu. Olet kyllä sellainen voimanpesä! Oikein hyvää pääsiäistä nyt Sinulle ! T. toinen Annikki
VastaaPoistaKiitos, samoin sinulle hyvää Pääsiäistä! Ei kai se kanojen pitokaan olisi niin yksinkertaista kuin ennen.
PoistaOli kyllä hauska aprillipila, melkein uskoin
VastaaPoistaSe oli varmaan sitten aika hyvä aprillipila!
Poista