Kesäkuun pihatuoksut

Hyvä, että oli viileä kevät. Puiden kukinnot ovat vielä täällä parhaimmillaan. Syreenit kuistinpielissä ottavat aamulla portaille asujan vastaan vienolla ja makealla tuoksullaan.Kahdeksan syreeniäni eri puolilla pihaa kattavat alan kesäiseen hajumaailmaan.

Pihlajat ovat tulleet kukkaan. Niiden tuoksu on lähinnä kirpakka haju, joidenkin mielestä jopa kissanpissan haju läheltä haistellen, kauempaa kesäinen pyhän pihapuun lemahdus.

Pesin kaksi pientä mattoa ja sain mäntysuovan tuoksun pihamaalle. Se tuo minulle kesän tunnun.

Kielo kukkii, haistan sen ihanan hajuvesituoksun vain nenä kiinni kukissa.

Hain lähimetsästä vihta-aineksia. Metsässä tuoksuu kirpeä suopursu juuri nyt. Joillekin siitä voi tulla päänsärkyä, mutta läpi kulkiessa se tuo mieleen mukavan, kostean suon kevään.

Koivun lehti tuo tutun kesäisen  tuoksun saunavihtana koko saunatilaan. Kun laitan tulet kiukaan pesään, levittää saunan savu lauantaitunnelman koko pihapiiriin. Entäs ulkona kuivatetun pyykin tuoksu! Pesin makuuhuoneeni verhot ja petivaatteet ja laitoin illalla takaisin. 

Juhannusruusu on vasta nupulla, ehtii juhannukseksi aueta. Muitakin kukkivia pensaita on vielä valmistautumassa.

Voi olla, että hajuaistini on heikentynyt, mutta vielä tunnen nämä kesän tuojat. Sadesää nostaa hajut tuoreiksi.

Makujakin löytyy pihapiirin hortasta tietysti paljon, mutta muistatko suolaheinän, jota lapsena aina napsittiin suuhun?

Kuusenkerkkätee maistuu ja tuoksuu pihkaiselta kuuselta.

Saksankirveli tuoksuu ja maistuu lakritsilta.

Pian on tämä kukinta ohi. Nyt on aika katsella, haistella, maistella kesää, löytää ilon aiheita. Tallentaa kuvat tämän kesän muistoksi,

Ruskistuva syreenin kukinto lemahtaa vanhalle ja kuolevalle. Kasveilla on se etu, että ensi vuonna ne heräävät ja  kukoistavat uudelleen.

Hetki ja tuleva

Löysin varastoistani kellastuneen Kotiliesi-lehden marraskuulta 1933. Lehdessä on liitteenä syys-ja talvipukujen malleja ja kaavoja. Muotina on kapeus, hoikat linjat. Vaatemallit ovat siroja, naisellisia, helma polven alapuolelle. Lasten vaatteet ovat myös siroja, vyöllisiä. 

Kankaista mainitaan villageorgetti, gingham ja kretonki, mutta myös itse kudotut kankaat. Vaatteet ommeltiin enimmäkseen itse tai ompelija teki ne. "Käytännöllinen emäntä kutoo itse kankaat ja valmistaa vaatteet ja opettaa saman tyttärilleenkin". Kyllä piti naisten olla ahkeria ja monitaitoisia.

Näin oli vielä minun lapsuudessani viisikymmenluvulla. Paljon piti valmistaa kotona ja kylän ompelijalla oli aina kiire ennen koulun joulu- ja kevätjuhlia. Kaupoissa ei paljon ostettavaa ollut.

Lehti täyttyy nostalgisia mielikuvia nostavista sisällöistä.  Enimmäkseen siinä on  käsityö-, askartelu- ja neuleohjeita. Uutta, urheilullista naiskuvaa kuvaavat hiihtopukujen ohjeet tai myynti-ilmoitukset, kuten tekstissä kerrotaan.   Mukana on myös  mainoksia: Telefunken-radio,  korollisia kalossipäällyskenkiä, sitruunalunta tai Diamond Cold Creamia, Orvo- tai Lux- saippuaa  kauniiseen ihoon, ryijyntekopaketteja.

Vuonna 1933 Euroopassa oli kova lama ja poliittinen kuohunta. Kansallisaatteet nousivat, Saksassa alkoi natsismiin johtanut liikehdintä. 

Kuuden vuoden kuluttua nämä Kotilieden lukijat olivat uudessa tilanteessa. Alkoi talvisota. Sota määräsi käsitöitäkin. Kudottiin jatkuvasti sukkia ja muuta lämmintä sotarintamalle lähetettäviksi. Lukuisat toimeliaat naiset olivat moninaisissa lottatehtävissä. Suomen naiset joutuivat venyttämään ja osoittamaan voimansa kaikin tavoin.

Minua kiehtoo pysähtymisessä menneen ajan hetkeen se, ettei silloin voida tietää tulevasta sitä, minkä myöhemmän ajan ihminen tietää.  Mitähän aikaa me nyt elämme? Mitä tiedämme kuuden vuoden kuluttua, jos olemme elossa? Onko sellaista, mitä emme haluaisi tietää, vai päinvastoin?

Tyhjillään

Kävin katsomassa sukulaistaloa, jossa ei ole asuttu vuosikymmeniin. Menin kaksi kertaa ohi, kun taloa ei enää näkynyt tielle. Metsä oli peittänyt paikan näkyvistä. Entistä tienpaikkaa oli polkuna jäljellä ja talo löytyi. 

Ulkorakennuksista osa oli sortunut ja talon kuisti myös. Peltikatto ja savupiippu näyttivät ehjiltä. Maalit ovat rapistuneet. Ikkunat olivat säilyneet ehjinä. Kurkistelin niistä ikkunoista, joissa ei ollut verhoja. Näkyi tupa, sänky, keinutuoli, iso maalaus seinällä. Toinen huone oli keittiö; puuhella, sähköhella, kahvipannu hellan päällä. Entinen elämä pilkahti kurkistelijan silmään. Kuistille en uskaltanut astua.

Media tai kirjallisuus kertovat ihmisistä, jotka hurjalla työmäärällä raivaavat ja kunnostavat kodin tällaisista tyhjilleen jääneistä taloista. Viereisetkin talot ovat tyhjillään, niinkuin yhä useampi talo näillä syrjäkylillä on ja sellaiseksi jääkin. Tätä ei kukaan löytäisikään.

Minulla on valokuva vuodelta 1958, jossa istun pikkuserkkuni kanssa tuon kuistin vieressä tikapuilla pönkkähameessa ja huivi päässä.  Lienevätkö kuvissa samat tikapuut? Pikkuserkku on edesmennyt jo kauan sitten.

Sinne jäi talo uinumaan omaan hiljaisuuteensa ja rauhaansa. Ympärillä kevät puskee uutta kasvua. Käki kukkui.