Vanha kansa piti lintujen liikkeitä talon lähellä enteinä tai viestintuojina, hyvinä tai huonoina. Metsän ison linnun tulo pihaan tiesi huonoa, linnun lentäminen ikkunaan kuolemaa. Käki ja pääskynen ovat olleet hyvän viestejä.
Kun enoni kuoli ja tulimme ensimmäistä kertaa taloon järjestämään hautajaisia, menin iltamyöhällä pitkäkseni peräkamariin levittämälleni sohvalle. Yhtäkkiä kuului voimakas kukkuu kuin seinästä kolme kertaa. Nostin pääni, että onko seinässä käkikello. Ei ollut eikä lisää kuulunut. Tuli vahva tunne, että Veikko-eno kävi toivottamassa tervetulleeksi.
Pääskysten taitavia liukuja pihapiirissä saimme ihailla vuosikaudet. Sitten ne hävisivät. Istuimme paljussa ja mies sanoi: Tietää huonoa, kun pääskyset jättävät talon. Seuraavana vuonna hän ei ollut enää mitään sanomassa. Joskus on pääskyspari keväällä yrittänyt tehdä pesää, mutta liekö tikka se joka on pesän pudottanut. Pääskysten, kuten monien muidenkin pikkulintujen määrä on vähentynyt.
Tänä kesänä on ollut lähipiirissä raskaita asioita. Monesti olen ajatellut, että olisipa hän täällä antamassa tukea häntä kaipaaville. Ikävän viestin jälkeen tein pihassa lähtöä, lukitsin ovia. Äkkiä huomasin, että pääskynen istui sähkölangalla portaitten lähellä ja naksutteli pientä ääntä. Se pysyi aina vain paikoillaan, vaikka liikuin ja puhuin sille. Tuli vahva tunne, että mies pääsi pääskysen kautta lohduttamaan ja antamaan rohkaisua. Ahdistukseni väistyi. Palattuani olen monta kertaa seurustellut pääskysparin kanssa. Ne istua nököttävät langalla, joskus visertävät, vaikka kuljen alla kastelukannun kanssa tai juttelen niille. En ole näin kesyjä lintuja ennen tavannut. Löysin paikan, missä pesä on.
No, näitä voi kuvitella. Ovat muuttolinnut kuitenkin ihmeellisiä luontokappaleita kulkiessaan maapallon ilmavirroissa tuhansien kilometrien matkoja ja palatessaan syntysijoilleen.
Tienvarren kukkarunsautta