Kun virtaus laantuu, tulee suvanto. Suvantokohdat ovat arvokkaita. Voi ajatella, voi olla, voi katsella, muistella, muistaa ihmisiä, joskus olla hetki ajattelematta mitään. Aika on pitempää.
Täällä saaressa minulla on ollut (itseotettuna) urakkana siirtää rannasta saareen kaksi mottia polttopuuta. Kassilla puita veneeseen useampi satsi, soutu saareen, veneestä lastaus kassiin ja kanto puukatokseen. Ranteet ovat olleet aika kovilla, mutta joskus jonkinlainen tarpeellinen työkin tuntuu hyvältä. Nyt urakka on tehty, ennenkuin sadeilmat alkavat.
Täällä riittää monenlaista pientä puuhaa. Talvella minulla on liikaa toimettomuutta. Voin sanoa, että tylsää. Makailua pitkin päivää, puhelin käsissä niin paljon, että kädet puutuvat Jääkaapille nousu tulee helposti ohjelmaksi. Se ei ole aina levollista hiljaisuutta.
Ihana helle alkaa olla ohi. Täällä se ei ole tukala, kun viileämpi vesi ympäröi. Lämmintä se vesi kuitenkin on, on helppo pulahtaa uimaan, kun on hikinen.
Nyt taivas on peittynyt pilveen, vesi ja taivas ovat harmaat. Itätuuli on virinnyt, sadetta odotetaan, kuiva sammalkin janoaa vettä, tuuli kohisee puissa. Eiliset kumpupilvet ovat muistoa. Oleminen pysähtyy, on levollista. Harmaus on hiljaista ja rauhallista. On enemmän läsnä, kun ei tee mitään.