Ympärillä on syvenevä vihreys. Keltaisia ja punaisia esikkoja nousee maasta siellä täällä, ne leviävät itsekseen. Vuorenkilpi puhkeaa punertavaan kukkaan. Vain muutama tulppaani ja narsissi nousee kukkimaan, ei minulla kukat menesty. Vuohenputki kattaa koko pihapiirin, paikoitellen isoina kasvustoina. Huidon sitä välillä viikatteella, mutta en mahda mitään. Paitsi että syön sitä, opetin lapsenlapsenkin maistamaan uusia suppuisia vuohensorkkia kotinsa nurmikolta. Voikukka leviää yhä varmemmin lähipelloilta täyttämään nurmikot.
Laatikoihin kylvin krassia ja syötäviä kukkia. Istutin yhteensä 12 siemenperunaa kolmeen multasäkkiin. Löysin tuomen tai tuomipihlajan taimen peltotieltä ja istutin sen nurmikon laitaan. Pensaat menestyvät minulla paremmin. Kerran jo ajelin nurmikot. Näin taas siirrytään kesään ja asetutaan maisemaan.9 Yhtäkkiä on taas tullut aika, jolloin aurinko paistaa puiden latvoihin puoli yhdeltätoista.
Ajankuluksi olen tietysti lukenut. Enimmäkseen e-kirjoja, mutta kävin kirjastoautollakin, se palvelu kun on vielä olemassa. Luen ruotsiksi, melko hitaasti, Katarina Widholmin Betty- sarjan neljättä osaa "Älskade Betty", jossa on jo edetty viisikymmenluvun Tukholmaan. Kuusikymmenluvun Tukholmahan oli nuoruuteni kaupunki, kesätyöpaikkani. Jonnekin sinne perustuu mielenkiintoni säilyminen tässä yksityiskohtaisessa perhetarinassa. Muuta hyötyä minulla ruotsin kouluopinnoista ei olekaan ollut kuin jonkinasteinen lukutaito. Ja että mielelläni katson ruotsalaisia dekkareita. Kaksi Betty- sarjan ensimmäistä osaa on jo suomennettu. E-Libraryä käytän myös, ilmaista kirjastopalvelua, mutta siinä äänikirjoja on vaikea saada ladatuiksi ja avatuiksi laitteilleni. Välillä lukaisin hyvänmielenkirjan "Kipinöitä", Minna Suvannon tarinan yksinhuoltajaäidin onnekkaasta elämänmuutoksesta ja paluusta Lapualle syntymäkotiin. Silmät ovat alkaneet rasittua paljosta päätelaitteilta lukemisesta.