Älä lue, jos hiiret kammottavat!
Tänä vuonna näyttää olevan jyrsijävuosi. Vintin loukuissa on ollut pieniä, tummia otuksia, jotka arvelen metsämyyriksi tai hiiriksi ja jotka hiirihansikas kädessä pudotan loukkua napsaisemalla siististi vintin ikkunasta alas. En näistä vinttikävijöistä suuremmin häiriinny, kun papanoitakaan ei yleensä ole. Alakerrassa ei ole hiiriä onneksi ollut.
Marraskuun puolella vintin loukussa oli isompi ruskeaselkäinen eläin, jota säikähdin rotaksi. Täällä ei ole koskaan näkynyt rottia ja minua hermostutti. Hankin lisää loukkuja, myös isokokoisen rottaloukun. Samoin kaksi pattereilla toimivaa karkoitinta. Kuulin illalla vintistä napsauksen ja menin katsomaan. Iso loukku oli lauennut ja häntää näkyi.
Tein sen virheen, että avasin loukun vintissä kädessäni, kun halusin nähdä, onko siinä rotta. Siellä olikin pieni tutunnäköinen otus, joka olikin elossa ja hyppäsi pois ja vintinportaita alas. Ja pääsi eteiseen, asuintilaan!!
Siitä alkoi jahti, joka ei tuottanut haluttua tulosta, mutta erään sivutuloksen. Onneksi huoneiden ovet olivat kiinni. Panin eteisen ovet auki ulos asti. Otin taskulampun ja etsin ison kaapin ja kenkähyllykön ja laatikoston takaa ja alta. Kumosin kaikki kengät, ei mitään. Aluksi näin vilauksia, sitten ei mitään. Pölyjä vain näkyi, vaikka olin hiljattain pyyhkinyt lattiat ja käyttänyt siivouslastaa myös kaappien alla. Huomasin vasta nyt, että pakastimen allakin on tilaa, mutta niin matalaa, että sinne ei näe enkä jaksanut hievauttaakaan täyttä pakastinta. Soitin jo siskolleni. Hän kehoitti etsimään ohuen kepin, jolla voisi pyyhkiä pakastimen alta. Tein niin, melkein mahallani kyyhöttäen. Hiirtä ei sieltä tullut ulos, mutta kolme pyykkipoikaa ja monenlaista roskaa. Jätin ovet auki ulos pariksi tunniksi. Nukkumaan mennessä toivoin, että se vikkelä on vilahtanut ulos.
Aamulla näin ulko-oven pielen lähellä jotain valkoista pientä silppua ja sitten kauhukseni vessan seinän kulmassa ison reiän! Se jäi siis sisälle ja järsi itsensä pois.
Tukin reiän lasivillalla ja rautavillalla ja metallilevyllä, jonka teippasin kiinni ja kiilasin raskaan esineen siihen eteen. Viritin kaksi loukkua eteisen lattialle. Sitten tulikin kyyti hakemaan minua junalle.
Parin viikon päästä palasin. Kummassakin loukussa eteisen lattialla oli pieni punaruskea eläin! Taisin ihan järkyttyä. Tukkimani reikä oli ehyt. Sitten huomasin, että ovensuussa, listan ja ovenkamanan kulmassa oli iso reikä. Se oli varmaan ollut jo lähtiessäni, kun siinä oli sitä valkoista töhkää lattialla, mutta se oli suurentunut kulkijoista, niin että huomasin sen nyt. Reiän takana tuntui olevan tyhjää. Ehkä se toinen reikä ei vienyt ulos. Mitään ulostuspipanoita ei näkynyt.
Hain vanhaa muurauslaastia, sekoitin siitä laastia ja rautavillan ym tukkeiden jälkeen koetin muurata kummankin reiän umpeen. Väliin tupsutin kanelia, kun eivät kuulemma siitä tykkää! Päälle laitoin tapetinpalan. Reiät ovat pysyneet tukossa ja alakerran loukut tyhjinä. Onneksi.
Myös vintillä kaikki kolme loukkua olivat lauenneet ennen tuloani. Kaikissa oli punaruskeaselkäinen, valkovatsainen eläin, joista yksi oli isompi. Tällaisia en ole ennen nähnyt. Netin kuvista päättelin, että se olisi metsähiiri. Kuin metsähiiriperhe olisi tullut taloon. Jostain syystä pidän tätä parempana kuin että se olisi rotta!
Se sivutulos? Kauhistuin niitä aluspölyjä! Olen nyt siivonnut kaikki kaappien ym alustat (ja päällystätkin jatkoksi), siirtänyt raskaita kaappeja ja nuohonnut listat ja nurkat ja listan vieressä kulkevat johdot tai putket kirkkaan lampun kanssa, monessa kohtaa kontallani. Ilman otsalamppua en nähnyt sitä tehdä. Niin tuli tännekin joulusiivous!
