Flunssapäiviä

Sain kiertävänä tartuntana aikamoisen flunssan. Kuumetta pitää 38 paikkeilla, monenlaisia oireita ilmaantuu toinen toisensa perään, ruoka ei maistu, nukuttaa pitkin päivää. Siitä on pitkä aika,kun minulla flunssaa on ollut, eikä koronaakaan, luulin jo etten mitään saakaan enää. Löysin voimassa olevan koronatestin,ei tullut toista viivaa. 

Harmillista on, kun jouduttiin perumaan koko kesän odotettu lapsenlapsen ja toisen mummin vierailu. Tai siirtämään. 

Tautiin kuuluu lihas- ja nivelsärkyjä, mutta myös paljosta makuusta minulla aina hartianseutu ja lonkat kipeytyvät. Pelottaa, jos joudun sairaaloissa tai vanhuspaikoissa kovilla peteillä paljon selälläni makaamaan. Kammo jäi yöstä päivystyksessä vuosia sitten.

Nyt sentään voin kääntelehtiä ja hakea parempaa asentoa  ja nousta välillä hetkeksi ylös. Maailma on vähän kuin pysähtynyt. Onneksi ajoin nurmikot etuajassa. Äänikirja pyörii, lukea en jaksaisi,  sopivalta tuntuu näinä  päivinä Hertan, piikatytön, kasvutarina ja kuvaus ruotsalaisesta tuberkuloosiparantolasta 1900- luvun alussa( Anna Sundbeck Klav). Kelaan tarinaa takaisin, jos olen nukahtanut.  

Vesi ja taivas

Vesi ja taivas ovat aina läsnä saaressa joka suunnalla, peilaten toisiaan. Nyt on päiväkausia ollut tyyntä, harvinaista. Luonto koettaa tyynnyttää ja hoitaa ihmisen levotonta mieltä. 

Yllä näkymä huussista.

Aamunkoitto