kuinka sen ja sen työasiat onnistuvat, tuleeko irtisanotuksi, mistä uutta työtä, mistä kesätöitä, kuinka rahat riittävät, voinko auttaa, jaksavatko kaiken, no kiva seurustelukumppani tuo. Googlettaa pitää yhtä ja toista toisten asiaa. Raja sekaantumisen ja kiinnostuksen välillä voi horjua. Itsellä voi olla laajempi perhekäsitys kuin toisilla. Voi olla aiheellista huolta ja silloin juuri mieli kietoutuu läheisen ympärille. Sivustaseuraajan elämää, kädet ristissä vähän väliä, seurata, surra ja iloita mukana.
Omassa elämässä tapahtuu enää vähän, varsinkin yksin elävän elämässä. Mitä voi odottaa? Uusiiko syöpä, uusiiko infarkti, tuleeko jotain uutta diagnoosia? Niitä en ole viime aikoina paljon ajatellut, enemmän että ruohonleikkuri ja laitteet toimisivat ja oma kunto ei kovin nopeasti huonontuisi. Ja että pääsee joskus saarimökille käymään. On niitä aktiivisia ikäihmisiä olemassa, jopa oman elämänsä draamakuningattaria, joiden mielenkiinto on vain itsessä. Jotkut osaavat fiksusti osallistua silloin, kun pyydetään. Kovin paljon ei ihminen enää pysty itseänsä muokkaamaan, mutta lienen muuttunut, kutistunut nuoremmasta itsestäni enemmän kuin huomaan.
Ehkä tällä läheisten vieressä kulkemisella on myönteistä merkitystä muillekin kuin itselle. Ainakin minulle tätieni kiinnostus ja välittämisen tuntu oli tärkeätä. Joskus voi oikein olla avuksikin. Useimmiten ei voi sekaantua eikä puuttua toisten ratkaisuihin. Jos itse uupuu ja rasittuu liiaksi asioista, joille ei voi mitään, pitäisi vetäytyä omaan piiriinsä. Usein miehet osaavat paremmin ajatella, että aikuisilla jälkipolvilla ja muilla läheisillä on itsellä vastuu elämänsä ratkaisuista.
Pitää hengittää syvään, muistaa että nyt on tämä hetki, nyt elän tässä tätä ainutkertaista elämäni loppuvaihetta. Iloita omasta elämänrytmistä, ajasta, antaa itselleen jotain mieluista, pitää huolta terveydestä ja kunnosta, minkä voi. Nähdä kauneutta, joskus jotain hauskaa ja uutta.
Kyllä samanlaisia ajatuksia monesta. Usein mietin jälkikasvun kanssa että vaikka itse ajattelen että toimintani on välittämistä niin toisesta se voi tuntua asioihin sekaantumiselta. Mulla on myös läheinen täti joka asuu mökki paikkakunnalla. Tällä viikolla kävin taas katsomassa. On pitkälle edennyt syöpä mutta vielä on pärjännyt kotona kun saa apua. Oma äiti on vielä vanhempi mutta paremmasta kunnossa. Hoidamme veljen kanssa asioita ja kotihoito muuten. Mukavaa sunnuntaita. T. toinen Annikki
VastaaPoistaMoneen suuntaan meillä voi olla näitä perhesiteitä. Useimmiten niissä toteutuu välittämisen perinne. Ei aina, on myös täysin katkaistuja tai välinpitämättömiä suhteita.
PoistaVoi kuinka osasitkaan kiteyttää näitä juttuja. Kokemusta on myös välinpitämättömästä suhteesta. Luulen että jättänyt jälkensä. Syynsä on varmaan hänelläkin, ei vaan ole pystynyt avaamaan eikä edes myöntämään. Lasten perheisiin on kyllä mutkattomat välit. Yksi on muuten psykologi 😉 t. toinen Annikki
VastaaPoistaJonkun mieleen ei mahdu paljon muuta kuin oma näkemys ja etu ja toiselle torjunta voi tuntua kipeältä. Ei uskalla sanoa mitään, kun kaikkeen kohdistuu epäluulo ja vääräksi leimaaminen. Kasvatusnäkemyksissä voi tulla vastaan tällaisia jyrkkiä asetelmia.
PoistaKiitos täältäkin, niin tuttuja ja tarkkaan mietittyjä ajatuksia. Kun monenlaisia verkostoja ja niissä monenlaista kohtaloa ihmisillä, tulee suhteuttaneeksi toisen kokemusta omaansa, niin aina oivaltaa jotain uutta ja oleellista elämästä. Syntyy kiitollinen mieli, usein toisenkin puolesta, kun tilanteet elävät ja helpottuvatkin.
VastaaPoista*Ellinoora
Ystävien piirissä jatkuvasti jaetaan lähipiirimurheita, silloin kun ne ovat pinnalla ja akuutteja ja niitä riittääkin. Välillä muistetaan, että entäs me itse, ja hyviä juttujakin tulee mieleen.
PoistaJa huonojakin. Kaippa meillä kaikilla on omat mörkömme kaapissa. Virheitähän teemme kaikki mutta valitettavasti aina joskus törmäämme sellaisiin ihmisiin jotka eivät mielestään tee koskaan mitään väärin. Olen monta kertaa miettinyt että onko oikeasti kaikilla ihmisillä omatunto. Näillä ajatuksilla se toinen Annikki
VastaaPoista