Kesäsaari

On kuin saaren kesä vain jatkuisi viime elokuusta. On täällä ollut lumi ja jää, mutta ne ovat menneet itsekseen pois. Kesä jatkuu, kesä. Aurinko laskee ääripisteeseensä oikealla metsänrinteen loveen.

Kesän korkea aika

Maailma tulvii valoa, lämpöä ja kasvua. Nyt on tämä hetki ja aika. Kasvien sisäinen kasvuohjelma on ihmeellinen, ne kasvavat tarkoitukseensa niukoissakin oloissa.

Juhannusruusun, hylätyltä mökiltä kauan sitten siirretyn, aika on avata nuput tuoksumaan. Syreenin tuoksu on vanhentunut, sen kukkimisen aika on ohi. Unkarinsyreenin vuoro on kukkia ja antaa varjon suoja. Voikukkapellot muuttuivat öistä valoa heijastaviksi koiranputkipelloiksi. 

Kasvaa tarkoitukseensa asti ja  kukkia aikansa, sitten kuihtua, ehkä tuottaa hedelmää, hyväksyä tyynesti tämä kiertokulku, siinä luonnon ajatus ihmisillekin. Kaikella on aikansa. Myös on aika istua varjossa.

Helteen alla

Hellepäivänä minulle tulee pysähtynyt olo, on kuin kaikki jatkuisi aina näin eikä muuta maailmaa olisikaan. Nousin talven kylmyydestä lämmenneeseen vinttiin Outi Pakkasen Peilin kanssa. Makailin ensin avovintin riippumatossa, auringon siirryttyä sille puolelle muutin kamariin varjon puolelle. Katselin muistotavaroita ensimmäiseen kotiin vuonna 1968 ostetussa kirjahyllyssä ja vilkaisin vanhoja  maalauspiirin kuviani. 

On tämä eläkeläisen elämä ihmeellistä, kun voi vain olla helteeltä piilossa, viettää jatkuvaa lomapäivää! Ja siirtyä nyt alakerran ilmalämpöpumpun viileyteen.

Kesäretkiä

En ole aikoihin ajatellutkaan niin sanottuja lomamatkoja, vaan lyhyet pyrähdykset ovat minulle nyt sopivia. Noin viikon aikana oli kolme kesäretkeä. 

Ensin oli Helsingin reissu, jonka päätarkoitus oli olla kesälomalle päässeen ekaluokkalaisen seurana. Kun mukaan liittyi vanhempi tyttärentytär, lähdettiin Helsingin keskustaan. Hakaniemen halli, Linnunlaulun maisemakahvilat, leikki- ja kiipeilypaikat Töölönlahden ja aseman välillä sekä Oodi-kirjasto tutkittiin. Toisena päivänä katseltiin Ateneumin Edelfelt- näyttely. Lounaat ja välipalat nautittiin kulkemisten lomassa ja lepuutettiin jalkoja, minä ainakin tarvitsin sitä. Kyllä Helsinki on kiva kesäkaupunki ja näkemistä on moneksi päiväksi. Samalla serkkutyttö oppi kulkemaan Helsingin liikennevälineissä omin päinkin.

Eilen oli valtakunnallinen Avoimet kylät- päivä. Lähdin pyörällä naapurikylän avoimien ovien paikkoihin, kylätalolle ja entiselle koululle ja myllylle. Kahviot ja kirpputorit oli järjestetty yhteisvoimin ja muutakin ohjelmaa oli tiedossa. 

Tänään tein pitemmän pyöräretken lapsuuskylääni. Ajelin metsäistä sydänmaatietä, kuuntelin puhelimella messua. Se sopi kesäiseen pyhäaamuun. Siellä on sukuseura avannut  kylätaloksi talon, joka oli isäni isän kotitalo ja jonka peräkamarissa minä kävin koulua kolmannen luokan. Taloa on yhteisvoimin ja EU- tuettuna kunnosteltu. 

Ovet olivat auki, mutta ketään ei näkynyt. Kaaduin keittimestä kahvia ja otin kuvun alta pullan, jätin maksun. Paljon oli järjestetty uutta sen jälkeen, kun viimeksi olin käynyt. Välikamarin uusi sininen kukkatapetti oli minulle hyvin tuttu.

Arvostan hiljenevien kylien yhteistoimintoja ja maisemia  ja siksi olen tuonut niitä esiin paikallisilla sivustoilla. 

Kiersin vielä pari kaunista pikkulenkkiä, ennenkuin maltoin lähteä kotikylästä, jossa muistot viriävät. Ajelin hiljalleen kesäisessä vastatuulessa, pidin evästauon lämpimällä kivellä. Matkaa tuli kolmekymmentä kilometriä. En ole uskaltanut kuuteen vuoteen, pallolaajennusten jälkeen, lähteä tälle syrjäiselle reitille. Hyvin tämä sujui, vaikka minut onkin luokiteltu erittäin suuren riskin potilaaksi.

Pappi puhui kauniisti kiitollisuudesta. Se sopii hyvin näiden kesäretkieni tunnelmiin!