Makailuksi on mennyt tämä elokuun alku, siis tavallistakin enemmän. Kuumetta oli kolme päivää, mutta yskä sekä heikko ja kuvottava olo jatkuvat. Äsken mittasin verenpaineen ja yläpaine oli 96. Uskaltaa ainakin syödä lisäsuolaa, minkä heti teinkin. Ehkä natriumtasoni on taas laskenut alle viitearvojen, kuten parina viime vuonna tähän aikaan ja oli huono olo silloinkin. Olen hikoillut paljon ja suoloja lie poistunut. Odottelen, koheneeko olo nyt.
On tämä elämä kyllä aika tylsäksi mennyt. Selailee nettiä, koettaa jaksaa kuunnella tai lukea kirjoja, odottelee huonoja uutisia muitten asioissa. Tai varautuu niihin. Kovin on pieneen elämäni supistunut. Urheilun seuraaminenkaan ei huvita, vaikka yritän. Säälin urheilijoita, jotka eivät voita, kun kansa odottaa ja pettyy. Minusta he ovat kuin entisajan gladiaattoreita, jotka heitetään areenalle taistelemaan elämästään. Koko kansan pettymys harteillaan he sitten hiippailevat pois kentältä, ellei mitalia tule.
Viinimarjoja pitäisi poimia, mutta ne aivan yököttävät. Pienet ilot, kuten metsätielenkki pyörällä tai hyvä sauna ovat olleet poissa ohjelmasta. No reilun viikon. Vähän olen tiellä kävellyt. Realismia nyt! Mutta kannatan valittamista, saa valittaa!
Laitoin tähän piristykseksi monta vuotta vanhan kuvan krasseista, lempikukistani. Tänä vuonna yksikään siemen ei itänyt.