Sähköpostiosoitteeni on liuhtarinportti at gmail.com

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

tiistai 6. elokuuta 2024

Tylsää

Makailuksi on mennyt tämä elokuun alku, siis tavallistakin enemmän.  Kuumetta oli kolme päivää, mutta yskä sekä heikko ja kuvottava olo jatkuvat. Äsken mittasin verenpaineen ja yläpaine oli 96. Uskaltaa ainakin syödä lisäsuolaa, minkä heti teinkin. Ehkä natriumtasoni on taas laskenut alle viitearvojen, kuten parina viime vuonna tähän aikaan ja oli huono olo silloinkin. Olen hikoillut paljon ja suoloja lie poistunut.  Odottelen, koheneeko olo nyt. 
On tämä elämä kyllä aika tylsäksi mennyt. Selailee nettiä, koettaa jaksaa kuunnella tai lukea kirjoja, odottelee huonoja uutisia muitten asioissa. Tai varautuu niihin.  Kovin on pieneen elämäni supistunut. Urheilun seuraaminenkaan ei huvita, vaikka yritän. Säälin urheilijoita, jotka eivät voita, kun kansa odottaa ja pettyy. Minusta he ovat kuin entisajan gladiaattoreita, jotka heitetään  areenalle taistelemaan elämästään. Koko kansan pettymys harteillaan he sitten hiippailevat pois kentältä, ellei mitalia tule.
Viinimarjoja pitäisi poimia, mutta ne aivan yököttävät. Pienet ilot, kuten metsätielenkki pyörällä tai hyvä sauna ovat olleet poissa ohjelmasta. No reilun viikon. Vähän olen tiellä kävellyt.  Realismia nyt! Mutta kannatan valittamista, saa valittaa! 

Laitoin tähän piristykseksi monta vuotta vanhan kuvan krasseista, lempikukistani. Tänä vuonna yksikään siemen ei itänyt. 

8 kommenttia:

  1. Sitähän se on että on parempia aikoja ja vuorollaan taas huonompia. Jos vielä ei terveystilanne ole hyvä niin kyllähän se vaikuttaa monella tapaa. Mutta yksi aamu kaiken muuttaa voi, huomaakin että on paremmassa kunnossa ja mielikin parempi. Täällä käyty mustikkametsällä monta kertaa. Ei vaan tahdo löytyä. Yksi kunnon paikka on ollut mutta vähän turhan kaukana. Puolukkaa kyllä taitaa tulla hyvin, itse en vain siitä oikein tykkää kun niin närästää helposti. Samalla lailla ajattelen noista urheilijoista että on kamalaa kun ei onnistu kun on tehnyt paljon sen eteen että pärjäisi. Mutta kaikki ei voi voittaa. Mulla heittelee myös verenpaine. Joskus tuota luokkaa ja sitten taas 140. Lääkekin on mutta vaikka otan murusen vain niin laskee tuonne alle sadan ja sitten huippaa. Vanhuus ei tuu yksin niin kai se on . Parempia aikoja toivotellen se toinen Annikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole ollut sairaana pitkiin aikoihin, niin teen tästä numeroa. Yskä on sitkeätä. Natriumarvo oli varmaan alakanttiin, vaikka en nyt tästä mittauksiin pääse. Käypä hoito sanoo ettei suolan syönti siihen auta, mutta kyllä se vaan auttaa ja niin sanovat kaikki lääkärit. Olen minä tässä moukarinheittoa katsonut. On vaan niin vahva aina sääli epäonnistujia kohtaan.

      Poista
  2. Olet varmasti jo miettinyt pitäisikö käydä päivystyksessä, ottaisihan ne tietyt arvot ainakin ja tarkistaisivat, ettei mikään ole pahasti pielessä. Vuosissa, joita kuljemme, en jatkaisi liian kauan omahoitoisesti, varsinkin jos kuume jatkuu ja ruoka ei maistu. Ainakin soittaisin, jos jossakin joku vielä vastaa puhelimeen. - Jostakin luin juuri, että tylsyys sinänsä on hyväksi, kunhan se ei ole alituista. Mutta kivaahan se ei silti ole. - Tsemppiä! tv. Ellinoora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä tästä.nyt lähde 200 km päähän yrittämään ja tällä paikkakunnalla en enää pääsisi näillä oireilla. Olo on vähän vankempi suolatankkauksen jälkeen ja yläpaine 116. Vähän dramatisoin.

      Poista
  3. Tuntuuko jo paremmalta? Meillä tänään erityinen päivä. Kaksi murua aloitti koulutaipaleen, yksi meni kolmannelle ja kaksi jo yläasteella. Niin nopeasti tämä aika kuluu vaikka jo pian 15 vuotta mummina oloa. Vielä on noita pieniäkin. Kiitollinen kaikista kun se äidiksi tulokaan ei ollut itsestäänselvyys. T. toinen Annikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, eiköhän tämä tästä. Huomenna ainakin lähden kaupoille kahden viikon jälkeen. Asuvatko nuo pienet lähistölläsi? Kaikkea hyvää heidän syksyynsä ja omiin jännittäviin asioihinsa! Minun vanhemmat lapsenlapseni aloittavat opiskelut uusilla paikkakunnilla. Kun he olivat pieniä, olimme paljon mukana.

      Poista
  4. Kaikki asuvat melko lähellä, parinkymmenen kilometrin säteellä. Aikaisemmin pojan perhe asui Tampereella mutta silloinkin lapset olivat meillä usein viikon kerrallaan. Nyt kun ollaan kerrostalossa niin ei oikein tilaa isolle porukalle. Mökillä tykkää osa olla mutta kaikki ei. On tämä rikkaus kun on lastenlapsia. Itselläni oli lapsuudessa myös ihanat mummut ja tiedän että olin heille tärkeä. Se korvasi paljon. Paapat olivat molemmin puolin jo kuolleet ennen syntymääni. Nyt kun lähdet sinne kaupoille niin ostat mitä mieli tekee että saat energia varastot täyteen. Kaikkea hyvää❣️ se toinen Annikki

    VastaaPoista

Sydänsairaalassa

Olipa tässä vierailu Sydänsairaalassa. Hengästymisen, liiallisen hikoamisen ja väsymisen takia sain lähetteen varjoainetutkimukseen. Pallola...