Olen saanut monena aurinkoisena päivänä nauttia mahtavasta puolukkarinteestä. Isokokoista marjaa pursuaa jäkälän ja sammalen keskellä. Se on niin kaunis ja harvinainen näky, ettei malttaisi poimia ja tallata. Kiitollisin mielin sitä katselee. Hirvikärpäsiäkin on onneksi hyvin vähän. Olen lähetellyt kuvia ihmisten nähtäväksi. Sangollinen kerrallaan olen kanniskellut puolukkaa kotiin ja survonut saaviin. Mielessä on ihana puolukkapiirakkaohje, jonka viimeksi löysin ja tein. Siihen tulee päälle mascarponea ja creme fraichea sekä paiston jälkeen kinuskiraitoja. Olen myös tehnyt marjapuuroa jasmineriisistä.
Muilta tutuilta paikoilta ei juuri mitään löytynyt, vain hyvin pienikokoista marjaa vähän. Marjapaikat muuttuvat muun muassa metsänkäytön ja kasvun mukaan. Puolukka tarvitsee valoa ja aurinkoa. Yksi paikka sammui, kun viereinen istutusmetsä kasvoi isoksi ja alkoi varjostaa. Tämä rinne taas muuttui marjaiseksi, kun vieressä tehtiin avohakkuu ja tuli valo. Istutetut männyt ovat vielä matalia. Eivät ehdi minun aikanani varjostaviksi.
Minulle kesä on ollut hyvä kesä, kun ei ole ollut kovia helteitä. Alkukesä oli kyllä kasvulle kuiva, mutta ei tullut hyttysiä ja sai istuskella ulkona rauhassa illan valossa. Se kova 100 millin sade- ja ukkosilta elokuun puolivälissä oli pelottava ja ennen kokematon. Marjamailla viimetalviset myrskykaadot ovat jännitteineen vaarallisia. Mitä Suomessa ja maailmalla tullaan kokemaankaan ilmastonmuutoksen takia? Suuri osa maailmaa kärsii kuivuudesta, me märkyydestä. Tässä lähellä on pellot liian märkinä sateitten jälkeen eivätkä kestä puimuria ja taas on luvassa sateita. Viljelijän elämä on hermoille käypää sivusta katsoenkin.
Elämässä on monta tasoa. Elellään säitä ja ruskan lisääntymistä seuraten ja samalla maailmanpolitiikan uhkakuvat tulevat pirttiin. Kotimaan politiikan keskustelujen seuraamista varjostaa sama ilmiö kuin Ruotsin vaalikeskusteluja, vastapuolen yletön mollaaminen yhteisen vastuunkannon sijasta. Näkisipä oppositiopolitiikkaa, jossa pinnalla olisi yhteisen maamme asioiden kehittäminen eikä vain omien äänestäjien korvasyyhy ja tulevat vaalit.
Hyvin samanlaiset puuhat meillä. Puolukkaa on poimittu, sitä löytyy mökiltä muutaman askeleen päästä ovelta. Mustikkaakin oli mutta sorsat tahtovat löytää ensiksi. Omenapiirakkaa on täällä harrastettu. Paljon oon saanu kantaa parista puusta metsäänkin. Kun ei jatkuvasti olla paikalla niin pudokkaat tahtovat mennä huonoksi muutamassa päivässä. Rupiakin on mutta ne saa pois. Mies innostui metsäperunoista kun kerroin keväällä. Nyt maistettiin satoa ja niin oli hyviä ja puhtaita. Ensi kesänä täytyy olla ajoissa istuttamassa, nyt oltiin vähän myöhässä. Pimeää on jo iltaisin ja lämmittää pitää että tarkenee. Sitten taas alkaa kaupunkielämä voittaa. Terveisin toinen Annikki
VastaaPoistaMinä laitoin metsään 7 siemenperunaa ja 8 pientä löytyi nyt. Jotain vikaa tässä oli!
PoistaOih, oikein vesi herahti kielelle puolukan mehukkaasta väristä kuvissa. Ovat ne kyllä niin kauniita varvikossakin, mutta hienoa, että selkäsi kestää poimimisen, sekin on ilo, kun voi itse poimia ja tietää marjapaikat. Itse ostin torilta viisi kiloa ja survoin myös sellaisenaan kellariin niin kuin ennen kotona oli tapana säilöä talveksi. Käytän myös syksyllä sellaisenaan pöydässä lihapaistin höysteenä maun ja värin vuoksi. Nam.
VastaaPoista*Ellinoora
Oli kyllä ilo olla kauniissa säässä puolukkamättäillä. En muista, että ennen olisi näin hyvää paikkaa löytynyt. Saavissa ovat nyt survottuina, enin osa. Ihmeesti selkä kesti ja tuntui, että viikon tarpomisessa jalatkin vahvistuivat.
PoistaEttei joku eläin ollut löytänyt perunamaasi... Meillä peurat ilmeisesti söivät auringonkukkani. Omenissa myös erilaisia hampaanjälkiä. Näinpä varhaisena aamuna eläimen joka oli ilmeisesti näätä. En nähnyt muuta kuin takapään ja muhkean hännän kun laskeutui puusta. Ei se kyllä orava ollut. Piti vähän verkottaa varuiksi tuuletusaukkoja. T. taas toinen Annikki
VastaaPoistaEi ollut eläinten merkkejä, vaan oli varmaan liian pimeä paikka ja myöhään istutettu.
Poista