Aina tämä vahva jatkuvuuden tuntu. Talvi on ollut välissä kaikkine vaiheineen, ja kuitenkin tuntuu kuin olisin viime viikolla täältä lähtenyt. Hetken aikaa kun asettuu, niin pääsee taas maisemaan sisään.
Tämän blogin ajatuksena on seurailla yhden tavallisen ihmisen, itseni, päiviä kohti todellista vanhuutta tai neljättä ikää. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset tuntuvat usein aika toisenlaisilta kuin itse koetut. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Miten sen tiedon kanssa eletään?
Sähköpostiosoitteeni on liuhtarinportti at gmail.com
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Puolukkamailla
Olen saanut monena aurinkoisena päivänä nauttia mahtavasta puolukkarinteestä. Isokokoista marjaa pursuaa jäkälän ja sammalen kes...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti