Neljäs portti

Seurailen ikääntyvän itseni, tavallisen ihmisen, päiviä kohti omaa vanhuuttani tai neljättä ikää niinkuin sen itse koen. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset tuntuvat usein aika toisenlaisilta. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Aina voi löytää jotain kaunista ja mieltä ilahduttavaa, kun etsii.

▼
lauantai 6. kesäkuuta 2026

Maalausurakka odottaa

›
Pitäisi maalata ulkorakennusten korkeat ovet, kahdeksan kappaletta. Kahdeksantoista vuotta sitten itse laitettu maali on auringo...
4 kommenttia:
torstai 28. toukokuuta 2026

Luonnon kevätkesää

›
0n se ihana, tämä kevätkesän valo. Aamulla tervehtii tuvassa vihreyden läpi tuleva kirkkaus, illalla myöhään voi makailla sohval...
4 kommenttia:
sunnuntai 17. toukokuuta 2026

Miten minun käy?

›
Kuolinilmoitusten lueskelu on ikäisteni harrastus. Huomiota kiinnittää eliniän jatkuva nousu. Yli 90, yli 100, ainakin yli 85. M...
4 kommenttia:
tiistai 12. toukokuuta 2026

Sataa laariin

›
Viimeinkin tuli sade, kevään ensimmäiset lätäköt ja kohina vintillä peltikatossa! Edellisiltana myöhään lähipelloille kylvettiin...
5 kommenttia:
lauantai 2. toukokuuta 2026

Metsäretkeilyn jatkoa

›
Lauantaiaamuna lähdin pyörällä siihen suuntaan, jossa asfaltti alkaa muutaman sadan metrin päässä. Kohteeni oli metsäautotie, jo...
2 kommenttia:
perjantai 1. toukokuuta 2026

Metsäkävelyllä

›
Minulla on nyt uusi suunta kävelylenkeille, kun maantie on sepelin peittämä. Läksin  ohi kulkevaa pikkutietä lähital...
keskiviikko 22. huhtikuuta 2026

Syrjäkylän liikennepulmia

›
Minä olen pyöräillyt 75 vuotta. Kuusivuotiaina opettelimme ajamaan naistenpyörällä. Lastenpyöriä ei ollutkaan. Suuren osan siitä...
2 kommenttia:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.