Keidas erämaassa

Iloiset synttäripuuhat ja juhlat  loivat muutamaksi päiväksi keitaan ahdistavan maailman sisälle. Lapsella on omat kasvuprosessinsa, ilonsa ja surunsa, tulevaisuutensa ja menneisyytensä. Miten hartaasti toivookaan onnellista lasta katsellessaan, että hän ja jokainen lapsi saisi kasvaa turvallisessa maailmassa ja kasvaa rauhassa omien mittojensa mukaan.

Tunnen pettymystä, vihaa ja pelkoa rauhan murtumisesta sodan lakien maailmaksi. Koko ajan jossain on sotaa, mutta Eurooppaan liittyvä tekee siitä todellista meille. Usko naapurien rauhanomaiseen rinnakkaiseloon ja luottamukseen Euroopassa osoittautui hataraksi kuvitelmaksi ja sinisilmäisyydeksi. On vaikea hyväksyä, että ihminen on edelleen olio, joka ottaa oikeuden sytyttää  sotia ja tuottaa toisille suunnatonta tuskaa. Luonnonkatastrofit ja ilmastonmuutos riittäisivät. On ikäänkuin pettyneesti hyväksyttävä, että sota on osa ihmisen elämää maapallolla.

 Hintaa maksavat lukuisin keinoin kaikki jollakin tavoin, ja  sodan alle jääneet totaalisesti. Kaikki maat käyttävät suuret varat sotavarusteluihin. Jossakin kohdassa aina  väkivalta purskahtaa pintaan ja hankittuja aseita käytetään. Nuoret miehet joutuvat uhraamaan henkensä tai terveytensä, lapset menettävät isiään sodan alttarille. Ääretön yksinvaltius luo tilan mitään kaihtamattomalle kostolle tai fantasialle. Rikkauksia haalineet ja piilottaneet pärjäävät, tavallinen kansa kärsii molemmin puolin. Pahuuden voimien valta tuottaa voimattoman pettymyksen tunteen. Yllättävän monella on näky ja vakaumus  toimia auttamisen rintamalla hyvyyden voimina.