Mitä ajattelimme kuukausi sitten, kun sota ei varjostanut mieliämme? Tuntuu, että elämä oli keveämpää ja sen raamit pehmeämmät.
Nopeasti mieli kutoo uusia kuvia, luo uhkakuvia tahtomattaan. Kaupunkikodin lähistölle aletaan rakentaa korkeita kerrostaloja. Menisinkö asumaan ylimpään kahdeksanteen kerrokseen? En, sinnehän pommit osuvat ensiksi. Missä on turvallisinta asua? Ei ainakaan lentosotakoulun tai varuskunnan lähellä.
Ei pitäisi päästää mieltään laukkaamaan tällä tavalla. Tuntuu, että kirjoista lukemani sotakokemukset ja television uutiskuvat kietoutuvat nopeasti uudeksi maailmanhahmoksi.
Vaan vesi virtaa ja sulava lumi tuoksuu auringossa kuten viime vuonnakin.
Osa suomalaisista on median innostamana ryhtynyt pohtimaan, mihin lähtisi 'turvaan', jos Suomeen hyökättäisiin, mitä ottaisi mukaan - tai minkälaisen ruoka- ja lääkevaraston kokoaisi kotiin varmuusvaraksi.
VastaaPoistaEn osaa suhtautua asioihin sillä tavalla. Ehkä sitten, jos olisi pieniä lapsia huolehdittavana.
Muistan raamatun sanoja: "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu". Toivon ja odotan, että valheelle perustuva sotaretki tuhoaa aloittajansa. Siinä olisi sotarikollisille kylliksi rangaistusta.
Monenlaista sota-aikaan varustautumista ihmisillä on ilmennyt, kodinturvakursseista alkaen.
Poista