Viilennetyssä kerrostalokodissa tulee joskus mieleen, että voisipa selkää lämmittää takkamuuria vasten. Illalla sain taas lämmitellä selkääni muurin lämmössä. Samalla sielukin ehti mukaan. Nyt olen taas täällä! Tupa on lämmin, ulkona hanki hohtelee. Muratti on kasvanut itsekseen, kissa odottanut ikkunalla.
Tärkeät kutsutilaisuuteni, valatilaisuus ja vanhain tanssit on koettu, sitten lähdin.
Liityin Mummonmökit- facebook- ryhmään. Laitoin muutaman kuvan Torpalta, tässä blogissa olleita. Tykkäyksiä tuli nopeasti kolmatta sataa, kommentteja ja kysymyksiä myös. Blogiini ei juuri reaktioita tule, kirjoitan ilmaan. Lopetanko blogin? No enpä taida. Päinvastoin, tykkäysten kalastelun tunne voi estää minua laittamasta toiste kuviani Facebookiin. Ryhmässä on lähes 12000 jäsentä. En tiennyt, että tällaisten vanhojen tupien harrastajia tai niistä haaveilevia on noin paljon.
Tullessani kuljettaja kantoi kassini sisälle asti, kommentoi ystävällisesti. Minusta tupa näytti sekavalta ja täydeltä, kun katsoin sitä vieraan silmin. Selvisin tällä kertaa viemällä yhden keinutuolin pois ja laittamalla pöydälle valkoisen liinan. Huonekalut ovat kiertäneet tupaa moneen kertaan, kun kaikkia toimintoja on hankala saada hyvin sopimaan, aina jää jokin kohta hiertämään. Iso puusohva- rohjake vie tilaa, mutta tv- makailupaikkana se on tarpeen, joskus nukkumapaikkanakin. Valokuva on toinen "vieraan silmät". Siitä voi nähdä jotain, mihin silmä on liiaksi tottunut. Ruokapöydän oikea paikka olisi toisen ikkunan edessä keittiön puolella, mutta puusohvaa on vaikea sijoittaa mihinkään muualle, koska vanhaa pitkää penkkiä toisen ikkunan edestä ei saa muualle, ei edes viedyksi ulos. Se kuuluu tupaan, oli jo lapsuudessani samassa paikassa. Välillä olen raahannut puusohvan vajaan, mutta sitten sitä on tarvittu taas sisällä.Olkoot nyt näin.
Aurinko jo lämmittää, yöllä oli kirkkaat tähdet. Nyt on hyvä mattojen puistelupäivä, pikku pakkanen.
Etkä kyllä lopeta, komentaa käly!! Eläkeläisen elämä on niin kiireistä🤭, että aina ei ehdi kommentoida, mutta aina luen!! Välillä useamman kerralla. 🤗 Varmaan jäi kommentoimatta siksikin, kun aikaisemmin se oli niin hankalaa!! Aina teksti hävisi jonnekin!
VastaaPoistaMuuten, sun pitäs opettaa mulle ton kellon käyttö😅! Me ei osattu tota käynnistää ja nyt se on yksin mun vastuulla😳!
Kivasti nyt toi järjestys👍🏼!
Minkä käyttö, vedettävän seinäkellonko?
VastaaPoistaMiten se nyt menikään. Perhosen siivenisku. Veden pinnan väreily kun kivi putoaa veteen. Blogeilla näyttää olevan kaaria. Seuraan paria ruokablogia ajoittain - toinen tarina.
VastaaPoistaKommenttien määrä voi olla runsasta ja sitten vähenee. Ehkä se on luonnollinen kaari.
Toivon myös että tämän blogin julkaisu jatkuu. Yritin katsoa pohjanmaalaisia murresanoja tähän. Äkseeraan, päsmäröin?
Kun on se lahja koota ajatuksensa.
Sellaista nyt elämässä. Kiitokset ja hyvää vointia. Terv P
Ei tällä tällä neljättä nimeä käyttävällä ikäihmisblogilla ole paljon kommentoijia ollut missään vaiheessa 16-vuotisen historiansa aikana, mutta jonkin verran tulee myös muita yhteydenottoja. Kiitos kommentista, se tuo aina elämää mukaan! Tieto lukijoista vähentää yksinäisyyttä. Samat asiat tässä pyörii, niinkuin elämässäkin, mutta kiva että joku lukee!
Poista