Oikeassa paikassa

Olen oikeassa paikassa, ajattelen, kun katselen auringon kimallusta hangilla ja yön kuutamoita. Näkyvät ne kaupungissakin, mutta täällä ovat isompia, lähempänä. Olen hiihdellyt monena päivänä, kun ohut hanki kantaa hyvin. Olen käynyt kylässäkin suksilla, kun tie on liukas kävellä tai kelkka ei luista. Rauhallinen, luistava "hiihtokävely" ei rasita polvea niin kuin kävely eikä lumeen painuva sauva töksäytä olkapäätä niinkuin kävelysauva. Tämä on raikasta ja hauskaa. Itselleen pitää järjestää jotain mukavaa. Samalla voi seurailla eläinten jälkiä. Näin yhdessä kohtaa erikoista kuviota, kuin pitsikierroksia. En tiedä, mikä pieni eläin ne on piipertänyt. Valokuvien otto on hankalaa, kun valon ja häikäisyn takia ei näe kunnolla kameran kuvaa.

Poliittinen maailma elää kiihkeästi. Arvostan niitä, jotka panevat itsensä peliin ja kantavat huolta yhteisistä asioistamme, uskaltavat astua poliittisten ristiriitojen näyttämölle. Me passiiviset täällä katsomossa osaamme vain äänestää, jos sitäkään. 

Toivottavasti tiedämme aikamme suurissa liittymissä, mitä olemme tekemässä. Maanosamme on muuttunut entistä enemmän sotatalouden maailmaksi. Valtavat rahasummat kuluvat paitsi sodassa myös kaikenaikaisessa  varustautumisessa ja harjoittelussa. Nyt ei kukaan sano, että ne rahat tarvittaisiin muualla. Suru rauhanomaisen rinnakkainelon kuvitelman sortumisesta muuttuu kovaksi realismiksi.

Joel Haahtelan pohdiskelevassa kirjassa " Yö Whistlerin maalauksessa" on tähän liittyviä ajatuksia luotaava kohta. Sergei aloittaa, että Venäjä ei ole koskaan edennyt demokratian asteelle. Kuvakaappaus BookBeatin sivuilta: