Hellepäivänä minulle tulee pysähtynyt olo, on kuin kaikki jatkuisi aina näin eikä muuta maailmaa olisikaan. Nousin talven kylmyydestä lämmenneeseen vinttiin Outi Pakkasen Peilin kanssa. Makailin ensin avovintin riippumatossa, auringon siirryttyä sille puolelle muutin kamariin varjon puolelle. Katselin muistotavaroita ensimmäiseen kotiin vuonna 1968 ostetussa kirjahyllyssä ja vilkaisin vanhoja maalauspiirin kuviani.
On tämä eläkeläisen elämä ihmeellistä, kun voi vain olla helteeltä piilossa, viettää jatkuvaa lomapäivää! Ja siirtyä nyt alakerran ilmalämpöpumpun viileyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti