Keskikesää maalaispiirissä

Väsymys on tasoittunut, kun tässä on toista viikkoa oltu omissa oloissa. On unta houkuteltu, jotain puuhailtu, paljon makailtu. Enimmäkseen yksin, muutama vierailu tai kyläänkutsu ovat tehneet siitä päivästä pyhäpäivän tuntuisen. Ensi viikonloppuna on runsaasti ohjelmaa Seinäjoella. Herättäjäjuhlat.

Kun syrjäkylällä asustelee ilman autoa, tarvitaan suunnittelua asioiden hoitamiseen. Perjantaiksi sain palvelukyydin. Sain hommatuksi terveyskeskuksesta laboratoriolähetteen yhden huolen takia ja sain myös ajan laboratorioon. Sieltä kipitän kauppakeskukseen maali- ja ruokaostoksille. Paluumatkan varrelta saan kyytiin mansikkatilalta tilatut mansikkalaatikot. Käy se näinkin, toivottavasti onnistuu, koska seuraava kerta on vasta viikon päästä.

Päältä ajettavasta ruohonleikkurista putosi viimeksi ajaessani yksi osa. Koneliikkeeseen haettaminen merkitsisi viikkojen kulumista. Sukulaisen kautta tuli ammattimies paikalle ja sai osan korjatuksi ja kiinnitetyksi paikoilleen. Se osa on ruohoa murskaava terä. Ihailen kovasti koneita hallitsevia ihmisiä! 

Tässä vietetään rauhallista keskikesää luonnonrunsauden ja valon keskellä. Kotimaan ja maailman uutiset ovat kyllä tuvassani, mutta samalla kaukana. Kylätietä pyöräillessä haistaa rypsin, ohran, kaadetun  heinän, mesiangervon tuoksut. Tienpenkereet kukoistavat kauniita värisommitelmia. Mustikka alkaa kypsyä. Jaksaaakohan tässä sukeltaa sinne hyttysten ja pörriäisten sekaan? Se vaatii tiettyä asennetta, jota joutuu aina lataamaan.

Istutin 16 perunaa neljään multasäkkiin, vesipullo keskelle. Vartta on kasvanut kovasti, liekö siellä mukuloita, en ole vielä katsonut. 

Tällaista verkkaista maaseutuelämää. Pojan perhe lähettää upeita alppikuvia Tirolin maisemista. Olen työmatkoillani niitä saanut ihailla. Nyt riittävät nämä omat maisemat. Ja onhan minulla se erityinen kesähuvini: Pyöräilyn tai pihatöitten jälkeen peseydyn raikkaasti ulkona kuistinnurkassa syreenien suojassa. Aurinko lämmittää veden sangossa tai vesiletkussa. Se on ydinkesää!