perjantai 29. maaliskuuta 2024

Kiirastorstaina

Olen kuunnellut Bachin Matteuspassiota kolmenkymmenenviiden vuoden ajan kiirastorstaisin. Se alkoi siitä, kun ystävä antoi kasetin, jossa passio oli. Aina en ole kuunnellut loppuun, mutta alkuosan ainakin. Joskus olen seurannut passion kulkua Raamatusta koulusaksaa hyödyntäen, kieli kun on saksa. 

Eilen Yle järjesti hienon mahdollisuuden yhteisölliseen kuunteluun. Aiempina vuosina en ole tätä huomannut. Ylen chat- sivulla opastajana oli ihana musiikkitoimittaja Kare Eskola. Hän kirjoitti musiikkia ja hengellistä sisältöä koskevia kommentteja. Sivulta oli myös linkki librettoon saksaksi ja suomeksi. Keskusteluun pystyi osallistumaan yle- tunnuksen avulla. 
Tästä tuli ainutkertaisen hieno kolmituntinen, jossa tunsi olevansa mukana tapahtumassa. Alkuvaiheessa joku kilpaileva musiikintuntija  oli minusta häiriöksi jatkuvilla kommentoinnellaan, mutta  se laantui. Syvällisen tapahtuman sisältö voimistui kuulijan mielessä. Tällä tavalla tavallinen kuulijan sai enemmän mukaansa tästä musiikkiaarteesta.
 Kärsimyksen jakaminen ja kantaminen koskettaa meitä kaikkia. Kiirastorstai ja pitkäperjantai ovat totta monen ihmisen elämässä tälläkin hetkellä ja moni odottaa Pääsiäisen ilosanomaa. Raamattu kulkee vierellämme.

57-AARIA (BASSO)

Tule, suloinen risti, näin sanon sinulle Jeesukseni: 
anna se vain tänne.
Jos se joskus käy liian raskaaksi. 
Niin sinä itse autat sitä kantamaan. 






keskiviikko 27. maaliskuuta 2024

Jaksamisesta


          synttärikakku mallia 9 v.

Kyllähän sitä väsyi nuorempanakin, vaikka siihen ei niin kiinnittänyt huomiota kuin nyt. Nyt oman sävynsä tuo sydämen vahtiminen, että tuleeko rytmihäiriötä. 

Vielä jaksan lähteä tuttuihin kuvioihin ja järjestää itselleni ohjelmaa. Oli oikein rikas osallisuusviikko, Helsingin synttärit ja "oheistapahtumia" ja ystäviä liuta matkan varrella. Se on harmillista, että uni on huonoa vieraissa ja se alkaa tietysti pian rasittaa. Ei ollut mitään vastuita, mutta jotain silti kai tietämättään jännittää. Pitäisi oppia säätelemään ja ajoittamaan menoja selvemmin itsensä mukaan, jos mahdollista, hyväksyä ikänsä rasitteet. Joku sanoi näistä puhuttaessa, että eihän ennen meidän ikäiset muuta tehneet kuin istuivat sängyn laidalla. 
Tuli puhetta pyöreitten juhlistamisesta aikanaan. Tuntuu, ettei mitään sellaista jaksa ajatellakaan, ei ainakaan mitään monipäiväisiä vaiheita ja majoituksia sisältäviä operaatioita täällä tai muualla. 

Vaikka omissa oloissa olon tarve kasvaa, on tapaamisilla tärkeä merkitys. Niitä ajattelee ja odottaa etukäteen ja jälkikäteen muistelee ja tapahtumahetkellä elää. Ektroverteillä, jotka virkistyvät läsnäolosta ja  ihmisistä, on helpompaa kuin meillä introverteillä, joilla virkistyminen on pidemmän ajan merkitysten kokonaisuus. 
Vielä tässä on jaksanut helpostikin lähteä ja kahden hyvän yön jälkeen kotioloissa on palautunut. Sydänkin on jaksanut, vähän enemmän tropattuna kyllä. Sekin päivä tulee, ettei jaksa lähteä. 


Villa Gyllenbergin taidemuseosta