keskiviikko 27. maaliskuuta 2024

Jaksamisesta


          synttärikakku mallia 9 v.

Kyllähän sitä väsyi nuorempanakin, vaikka siihen ei niin kiinnittänyt huomiota kuin nyt. Nyt oman sävynsä tuo sydämen vahtiminen, että tuleeko rytmihäiriötä. 

Vielä jaksan lähteä tuttuihin kuvioihin ja järjestää itselleni ohjelmaa. Oli oikein rikas osallisuusviikko, Helsingin synttärit ja "oheistapahtumia" ja ystäviä liuta matkan varrella. Se on harmillista, että uni on huonoa vieraissa ja se alkaa tietysti pian rasittaa. Ei ollut mitään vastuita, mutta jotain silti kai tietämättään jännittää. Pitäisi oppia säätelemään ja ajoittamaan menoja selvemmin itsensä mukaan, jos mahdollista, hyväksyä ikänsä rasitteet. Joku sanoi näistä puhuttaessa, että eihän ennen meidän ikäiset muuta tehneet kuin istuivat sängyn laidalla. 
Tuli puhetta pyöreitten juhlistamisesta aikanaan. Tuntuu, ettei mitään sellaista jaksa ajatellakaan, ei ainakaan mitään monipäiväisiä vaiheita ja majoituksia sisältäviä operaatioita täällä tai muualla. 

Vaikka omissa oloissa olon tarve kasvaa, on tapaamisilla tärkeä merkitys. Niitä ajattelee ja odottaa etukäteen ja jälkikäteen muistelee ja tapahtumahetkellä elää. Ektroverteillä, jotka virkistyvät läsnäolosta ja  ihmisistä, on helpompaa kuin meillä introverteillä, joilla virkistyminen on pidemmän ajan merkitysten kokonaisuus. 
Vielä tässä on jaksanut helpostikin lähteä ja kahden hyvän yön jälkeen kotioloissa on palautunut. Sydänkin on jaksanut, vähän enemmän tropattuna kyllä. Sekin päivä tulee, ettei jaksa lähteä. 


Villa Gyllenbergin taidemuseosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti