Odottamisesta

Kuinkahan suuri osa ihmisen elämästä kuluu jossain odotustilassa?  Odotetaan pieniä ja suuria asioita: elämänkumppania ja elämänuran selkenemistä tai rauhaa, tai sitten bussin tuloa. Odotetaan lasta ja synnytystä, koulun päättymistä tai alkamista, kokeiden  ja kouluihin pääsyn tuloksia, sairautta koskevien tutkimusten tuloksia, oikeudenkäyntejä, vankilasta tai sairaalasta pääsyä, lomaa tai kevättä, jonkun asian ratkaisua virkaelimissä tai ihmisten välillä, ajanvarauksen takaisinsoittoa. Moniin odotuksiin liittyy jännitystä, myönteistä tai pelonsekaista.

Kun elämässä tapahtuu paljon, yksi asia ei hallitse koko elämää, mutta elämän hiljentyessä yhdenkin asian odotus voi saada keskeisen sijan ajatusmaailmassa. Niinkuin lapsella, joka automatkan aikana kysyy vähän väliä, koska ollaan perillä. Joku on vielä kärsimättömämpi kuin toinen, joku voi tietysti olla yllättävän rauhallinen odottaja. Kun johonkin on lähtö, koko päivä on lähtöä ja valmiina ollaan ainakin pari tuntia aiemmin 

Kun tulee yhä riippuvaisemnaksi muitten avusta, odottamisen määrä lisääntyy. Milloin kotipalvelusta tullaan, koska se lääkäriin viejä tulee, ehtiikö se hoitaja koskaan, koska se tytär oikein tulee. 

Hyvähän se on, että on jotain mitä odottaa, ainakin jos se ei ole pahan odotusta. Kuoleman odotuskin  voi olla levollista.  Jännittynyt odottaja voisi kehon ja mielensä kestokyvyn hyväksi  tehdä vähän syvähengitysharjoituksia ja ajatella välillä jotain muuta. Levollisen odottelun opettelu voisi olla osa vanhuuden taitoja.

Tänä päivänä tekee kuitenkin mieli  pysäyttää aika. Päivä pitenee vielä noin kuukauden. Nyt on valon korkea aika vuodessa, vielä ja juuri nyt. Ilta-aurinko kultaa puut, käki kukkuu, syreeni on vielä nupullaan.