sunnuntai 30. kesäkuuta 2024

Mitä se tietää?



Minä en millään opi tunnistamaan lintuja, jotka eivät ole lapsuudesta tuttuja. Olen yrittänyt monella lailla, kuvien ja äänisovellusten kautta.  Miehen lintuluettelo kuului: Harakka, varis, peipuunen ja mettäpeipuunen. Niillä hän pärjäsi. Täällä kyllä tulee lisäksi tuntemaan joutsenen ja kurjen, joiden äänet lähisuolta ovat aina läsnä. 

Vanha kansa piti lintujen liikkeitä talon lähellä enteinä tai viestintuojina, hyvinä tai huonoina. Metsän ison linnun tulo pihaan tiesi huonoa, linnun lentäminen ikkunaan kuolemaa. Käki ja pääskynen ovat olleet hyvän viestejä. 

Kun enoni kuoli ja tulimme ensimmäistä kertaa taloon järjestämään hautajaisia, menin iltamyöhällä pitkäkseni peräkamariin levittämälleni sohvalle. Yhtäkkiä kuului voimakas kukkuu kuin seinästä kolme kertaa. Nostin pääni, että onko seinässä käkikello. Ei ollut eikä lisää kuulunut. Tuli vahva tunne, että Veikko-eno kävi toivottamassa tervetulleeksi.

Pääskysten taitavia liukuja pihapiirissä saimme ihailla vuosikaudet. Sitten ne hävisivät. Istuimme paljussa ja mies sanoi: Tietää huonoa, kun pääskyset jättävät talon. Seuraavana vuonna hän ei ollut enää mitään sanomassa. Joskus on pääskyspari keväällä yrittänyt tehdä pesää, mutta liekö tikka se joka on pesän pudottanut. Pääskysten, kuten monien muidenkin pikkulintujen määrä  on vähentynyt. 

Tänä kesänä on ollut lähipiirissä raskaita asioita. Monesti olen ajatellut, että olisipa hän täällä antamassa tukea häntä kaipaaville.  Ikävän viestin jälkeen tein pihassa lähtöä, lukitsin ovia. Äkkiä huomasin, että pääskynen istui sähkölangalla portaitten lähellä ja naksutteli pientä ääntä. Se pysyi aina vain paikoillaan, vaikka liikuin ja puhuin sille. Tuli vahva tunne, että mies pääsi pääskysen kautta  lohduttamaan ja antamaan rohkaisua. Ahdistukseni väistyi. Palattuani olen monta kertaa seurustellut pääskysparin kanssa. Ne istua nököttävät langalla, joskus visertävät, vaikka kuljen alla kastelukannun kanssa tai juttelen niille. En ole näin kesyjä lintuja ennen tavannut. Löysin paikan, missä pesä on. 

No, näitä voi kuvitella. Ovat muuttolinnut kuitenkin ihmeellisiä luontokappaleita kulkiessaan maapallon ilmavirroissa tuhansien kilometrien matkoja ja palatessaan syntysijoilleen.
Tienvarren kukkarunsautta

16 kommenttia:

  1. Olet samanlainen kun minä😄!!
    Jotkut pitää mun aatoksia outoina, mutta minä en🤗!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä talossa on ennenkin näitä aanailtu, antaa jatkua..

      Poista
    2. Aanailut jatkukoon😄! Käly

      Poista
  2. Äh! Koskaan muista laittaa: käly

    VastaaPoista

  3. Niin taas osasit kirjottaa just hienosti!!!
    Rupeas ”vanhoilla päivilläs”🤣vielä kirjailijaksi!!!! Monen pää ja ajatukset selkiäis sun kirjotuksista🤯😃!!
    Käly

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän kirjoitan joka viikko.😉

      Poista
    2. Hyvä että kirjoitat!! Jatka samaan malliin!🥰 käly

      Poista
  4. Tosi on: pikkulinnut ovat vähentyneet. Tänpäiväisessä hesarissa luontokato on taas voimallisesti esillä. Niin surullista se on. Tänäkin keväänä haikailimme pääskysten perään, ne täällä kaupungissakin aina kesäiltaisin parveili hyönteisten perässä yläilmoissa. Vuosiin eivät ole tulleet.
    Ellinoora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kottaraisia pesi aina lapsuuskotini räystään alla, niitä ei ole näkynyt vuosikymmeniin. Pääskynen lienee meille se ilon lintu - pääskysestä ei päivääkään- ja sen paluu lähipiiriin on niin iloinen asia. Annikki

      Poista
  5. Monta päivää olen lukenut näitä tekstejäsi. Kirjoitat koskettavasti ja näet paljon kauneutta ympärilläsi. Minäkin vietän paljon aikaa mökillä kesäisin, eläkeiässä kun olen. Kaikkea hyvää elämääsi ja lähipiiriisi. T. Toinen Annikki

    VastaaPoista
  6. Kyllä olen uusi lukija. Törmäsin sattumalta blogiisi ja jäin "koukkuun". Mukavaa viikkoa. Täällä Seinäjoella on kyllä sateista. T. toinen Annikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Täälläkin on satanut koko aamun, eihän tässä kaukana olla.

      Poista
  7. Kiitos❣️ Jään kyllä seuraamaan. T. toinen Annikki

    VastaaPoista
  8. Minäkin pääsin lapsena seuraamaan pääskysten elämää. Oli jännittävää nähdä, kuinka pikkupääskyset kasvoivat ja miten pääskysvanhemmat rohkaisivat niitä ensilennoille. Ja kuinka loppukesästä puhelinlangoilta kuului pääskysten sirkutus ennen niiden talvimaille muuttoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä pääskyset ovat tainneet kuulua meidän monien lapsuuteemme. Lintukato onkin siksi niin surullista.

      Poista