Veden välkkeessä

Taas tuli aika, että olen pikku saaren mökillä. Hankimme sen vuonna 1986, kun Kruunuhaan kivinen kaupunkiympäristö nosti minussa valtavan luontokaipuun. Paikasta tuli meille  vuosikymmenten mittainen luontohoitopaikka. Nyt tytär ottaa siitä vastuuta. Olen ajatellut, että pitää pikku hiljaa ottaa etäisyyttä ja luopua tästä henkisestikin. Läsnäolo nostaa  vähitellen vuosikymmenten muistoja ja tuntoja esiin. 

Kyllä minä vielä pystyn kapuilemaan näillä kivillä ja kallioilla ja nousemaan veneeseen. Vähän kankeampaa liikkuminen taitaa olla. Ehkä en yksin tänne enää tule. 

Tässä on ollut vaihtelevat säät, myrskyä ja tyventä. Järven lähellä kasvaneelle vesi on tärkeä elementti kaikissa muodoissaan. Vesi ja valo välkkyvät saaressa joka suunnalla. Kuviin jäävät useimmin kirkkaat säät, kun harmaista hetkistä tulee huonoja kuvia. Sehän on oikeastaan hyvä. "Päällimmäisiksi paremmat", Leino. 

Olen pitänyt täällä vuosikymmenet mökkipäiväkirjaa. Tytär pyysi, että keräsin ja kirjoittaisin sieltä muistiin mökin vaiheita ja myös, mitä käytännön asioita on milloinkin tehty. Siinä minulle ohjelmaa ensi talvelle.