Onhan täälläkin kaunis sää, kun sumu hälveni ja päivä kirkastui lähtiessäni kirkon uutispuurolta. Uimahallissa sain kipeytyneitä lonkkia vähän irrotelluksi. Mäkinen pururata on ennallaan sammalmetsässä. Hiljaista on kerrostalossa. Olen tavannut vain ystäväni, joka hoiti huonekasvejani kesän yli. Ovat paremmassa kunnossa kuin keväällä. Kyllä sitä taas tottuu, hyvähän täälläkin on. Silti mieleni kuljeskelee siellä kotipihoilla. Tämä kahden paikan malli johtuu varautumisesta sairastamiseen ja läheisten avun tarpeeseen, mikä jo kerran toteutui.
Seurailen ikääntyvän itseni, tavallisen ihmisen, päiviä kohti neljättä ikää juuri tästä näkökulmasta koettuna. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset ovat aika toisenlaisia. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Aina voi löytää jotain kaunista ja mieltä ilahduttavaa, kun etsii.
▼
sunnuntai 28. syyskuuta 2025
Sielu jäi
Nyt kävi kyllä niin, että sielu jäi sinne vanhan tupani maisemiin, lehtipuitten lomitse siilautuvaan kirkkaaseen aamuvaloon, kukassa oleviin kesäkukkiin, puolukkametsiin (vaikka olikin heikko vuosi), lämpimiin säihin. Kylätietäkin juuri korjataan ja siinä olisi seuraamista. Oli pari syytä lähteä, mutta eivät olleetkaan välttämättömiä. Viikkoa liian aikaisin lähdin, kun on aurinkoistakin. Neljä kuukautta asuin maalla yhtämittaisesti.
Puolukkametsässä olimme myös eilen. Täältä kaupungin lähettyviltä olemme löytäneet jo vuosia sitten hyvän marjapaikan. Nyt olimme vähän myöhässä, joku muukin oli sen löytänyt ja oli poimimassakin. Muutama sata metriä eteenpäin löytyi kyllä marjoja tyttären tarpeisiin. Harmi vaan kun astuin jotenkin huonosti että satutin jalkaani. Nyt ei pysty normaaliin askellukseen mutta särkyä ei ole. Eiköhän tuo tuosta tokene muutamassa päivässä. Lämmin ja kaunis aurinkoinen päivä olikin. Lauantaina olimme äitini luona ja tytär lapsineen käymässä myös. Oli mukava nähdä kuinka kaksikuukautinen lapsi sai vielä hymyn kasvoille. Ei ollut turha reissu. Tammikuussa tulisi 94v täyteen. Aktiivisuus on vähentynyt lähes nollaan. Päivä kerrallaan mennään mutta vielä pärjää kotihoidon avun turvin. Syksy tekee nyt tuloaan mutta mökillä pitäisi vielä päästä käymään. Mukavaa viikkoa toivotellen toinen Annikki
VastaaPoistaKiitoksia. Nyt ne puolukat olisivat hyviä, jos niitä.vain löytyy. Sinulla on elämänkaaren molemmat päät lähipiirissäsi. Hoidon varassa elämme molemmissa päissä.
PoistaNiin on. Eilen katsoin Areenasta Unohtumattomat Muistikuoron matka ja oli liikuttava ja koskettava ohjelma. Infoakin jonkun verran. Kaikki jaksot näkyvät jo. T. toinen Annikki
VastaaPoistaMinäkin olen katsellut sitä. Hieno ohjelma.
Poista