Suljetun paikan tuntua lisää lapsuuden hatarassa kodissa opittu keino peitellä ovia ja ikkunoita vilteillä ja verhoilla.
Olen joulun jälkeen jatkanut nukkumista tuvan sivustavedettävässä kamarini sijaan, kun tajusin että siinä on lämpimin paikka, takkamuurin tienoilla. Päivälläkin voin nukahtaa siihen, kun vedän viltin päälleni. Tietysti lämpöä saa helposti, kun laittaa sähköpatterit täysille. Sähköä koettaa aina säästellä, kun kahden paikan laskut ovat tuntuvat. Nyt kuitenkin on tasainen lämpö päällä, kun seinät ovat taas ehtineet lämmetä poissaolon jäljiltä. Vanha talo ei ole kovin lämpöä pitävä. Seinien eristyksiä ei ole katsottu ehkä viiteenkymmeneen vuoteen. Ikkunoissa on vanhat kaksinkertaiset lasit. Liki kaksikymmentä vuotta vanha ilmalämpöpumppu kitisee niin äänekkäästi, etten pakkasilla pidä sitä päällä. Se pitänee uusia.
Paikalla olo ei sähköä säästä, kun lämpötila on korkeampi kuin poissa ollessani. Voi kuitenkin seurata, etteivät putket jäädy. Parikymmentä astetta ei toki ole hirmupakkanen.Tammikuussa 2010 oli pitkään kolmenkymmenen asteen kylmyys, ylikin. Ja Lapissa nyt 40.
Lisälämmön ylläpito antaa muutoin puusohvalla makailevalle lueskelijalle tehtävää - hae polttopuita, lämmitä takkaa, laita tuli hellanpesään, pellit kiinni oikeaan aikaan, laita kaikki verhot yöksi kiinni. Naapurit jo ohi kulkiessaan huolestuivat ja soittivat, että miksi en ole avannut verhoja,vaikka on jo päivä. Kiitin huomiosta. Olisinhan voinut vaikka kuolla häkään. Nyt avaan verhot, kun päivä valkenee.
Yöllä on ollut upeita kuutamoita. Hankikristallit kimaltavat kuun valossa ja taivas on tähdessä.
Näin se talven selkä taas eletään ja taitetaan. Jossain kaukana diktaattorit ravistelevat maailmamme turvallisuutta mielensä mukaan.
Hienoja kuvia taas. Pakkasia näyttää riittävän varsinkin yöksi aina lisää miinusta. Toisaalta kun tulee lämmintä niin sitten on liukasta. Ihmeen kauan tässä taudissa on voimaton olo. Tänään siivottiin suurin osa joulusta pois eikä muuta olisi viitsinytkään. Mutta kevättä kohti ja ainakin valoisuus lisääntyy joka päivä. Terveisin toinen Annikki
VastaaPoistaTäällä tekee usein mieli ottaa kuvia, kaupungissa en meinaa löytää kohteita. No voi tuota sairautta, on pitkä tauti, vie voimat! Piti mennä syntymäpäiville, mutta sankarilla taitaa olla sama tauti kuin teillä. Paranemista ja palautumista!
PoistaVoi tuota ihanaa talvea siellä, erityisesti iloitsen kanssasi kuutamoiltojen ja öiden hiljaisesta hämystä. Vaikka on voinnille hyväksi pakkasilla olla hissukseen, on yksin asuvalla aina kuitenkin sopivasti pientä lämpöön ja ravintoon liittyvää askaretta, jotta lukulepo ja yöunikin taas maistuu. Ja ihanaa, kun on naapureita, jotka vilkaisevat kulkiessaan ollaanko talossa hereillä.
VastaaPoista*Ellinoora
On kyllä tosi talvi täällä, vaikka lunta vain ohuesti. Pitää sitä aina puita hakea ja portaita lakaista ja jotakin ravistaa, että saa ulkoilmaa samalla. Täällä voisi kyllä olla vartioimassa paikkaa yli pakkasten, mutta muutakin on sovittuna.
Poista