Neljäs portti

Seurailen ikääntyvän itseni, tavallisen ihmisen, päiviä kohti neljättä ikää juuri tästä näkökulmasta koettuna. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset ovat aika toisenlaisia. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Aina voi löytää jotain kaunista ja mieltä ilahduttavaa, kun etsii.

▼
keskiviikko 22. helmikuuta 2023

Somen muotoja

›
Tuli taas talvi, melkein joulu. Lumesta sain lauantaisaunaani pesuvedetkin. Haikeata on aina hyvästellä lämmennyt pirtti ja sulk...
keskiviikko 15. helmikuuta 2023

Torpan tuvassa

›
" Aa tuut i lasta, tuli kukko vastaan. Kukko hyppäsi uunin päälle, kurkisteli lasta". Tämän unilaulun takia piti ostaa...
4 kommenttia:
sunnuntai 12. helmikuuta 2023

Parvekeprojekti

›
Tuli yhtäkkiä pieni sisustusjuttu, kun menin tyttären kanssa käymään lähistölle tulleeseen Tokmanniin. Parvekkeeni on ollut vähä...
sunnuntai 5. helmikuuta 2023

Elämänpyörässä

›
Täällä kaupunkialueellani on rakennettu viime vuosina neljä isoa kerrostaloa, joista yhdessä on uusi terveyskeskus. Nyt on vireillä taas kuu...
keskiviikko 25. tammikuuta 2023

Päivien sisältöä

›
Harmaat päivät kuluvat hiljalleen. Käyn uimahallissa pari kertaa viikossa.Aloin käydä samalla myös kuntosalilla, jota olen vierastanut. Kyll...
3 kommenttia:
maanantai 16. tammikuuta 2023

Hidasta, hiljaista, pimeää

›
Joskus päivät ovat pitempiä ja hiljaisempia kuin muulloin, tuntuvat niin.Niin on ainakin silloin, kun odottaa päivästä toiseen jotain tai se...
2 kommenttia:
tiistai 10. tammikuuta 2023

Terveisiä elämästä tältä kohtaa

›
On tuosta Kirjallisuuden ystävät- facebookista minulle paljon iloa, kun ihmiset kertovat lukemistaan kirjoista. Joku siellä kertoi Aila Meri...
3 kommenttia:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.