Neljäs portti

 

Tuli sellainen olo, että on aika jättää mummanpesä, jonka nimeen en ole ollut koskaan tyytyväinen. Mummana kirjoittaminenkin on ollut vähäistä, lastenlapsilla on yksityisyytensä. Mummaksi pääseminen oli ajallaan huipputärkeätä, nyt elämä on edennyt tai kulkenut kulkuaan.

Tämä on neljäs blogini. Aloitin eläkkeelle jäätyäni 14 vuotta sitten nimellä Kolmas portti, sitten Mumman raitamatto, seuraavana Mummanpesä. Yhteensä kirjoituksia on 1190.  Jokin painotusero blogeissa on, mutta samaa ikääntyvän ihmisen elämän kulun kuvausta ne ovat, olisi kyllä voinut olla saman nimen allakin koko ajan. Psykologina on tottunut kiinnittämään huomiota ihmisen vaiheisiin ja kokemuksiin. Ehkä tämä kirjoittelu on jatkoa sille, kun elämänpiiri on pienentynyt oman elämän ympärille.

Jokaiseen edelliseen blogiin on ilmaantunut läheisen ihmisen sairaus ja kuolema: täti, puoliso, veli. Mummanpesän aikana yllätti oma sairaus. Tuntuu kyllä vähän pelottavalta, mitä tähän blogivaiheeseen voi sisältyä. Minä olisin joutilain lähtemään.

Neljäs portti johtaa neljänteen ikään, vanhuuteen. Sen henkilökohtaista muodostumista ja ajoituksia ei voi tietää, mutta loppurajaa kohtihan tässä vaiheessa mennään. Ei voi tietää, onko aikaa jäljellä vähän vai kymmenen, kaksikymmentä vuotta eikä sitä, kauanko näitä ikäihmisen päiviä kirjaan. Isän kämmenellä elellään.