Ikäsanailua

Odottelen toista koronarokotusta virallisella paikkakunnallani. Menin käymään yli 10 vuotta vanhemman naapuriystäväni luona. Hänellä oli upouusi televisio, kun pölynimurin johto oli pudottanut edellisen lattialle. Sanoin: -Tuo kuva on aika himmeä, pitäisiköhän sitä säätää. Hän sanoi:- Se on oikein hyvä kuva, sinä vain et näe, kun sinulla on se kaihi. Kyllä minulla maailma kirkastui ja kontrastit tulivat liiankin suuriksi (katsoi uusia punaisia housujani ja puna- valko-mustaraitaista puseroani), kyllä se kuva sinullakin sitten kirkastuu. On minulla kaihin alku, onkohan se edennyt kovasti?

Kysyin, onko hän käyttänyt ilmalämpöpumpun viilennystä kuumilla ilmoilla.- Ei ole tarvinnut, pidän ikkunoita auki yöllä. - Helppohan sinun on, kun et kuule moponpörinöitä yöllä.  -Niin on, yöllä on hipi hiljaista ilman kuulolaitetta. 

Näitä odotellessa!😏

Minulle koitui hyötyä hänen televisionsa särkymisestä. Uuteen televisioon ei tarvita digiboxia. Minun kirppikseltä ostettu vanha kaapeliboxini ei tallenna ja on huono. Hän työnsi tarpeettomaksi käyneen omansa minulle, sisällään suuri määrä elokuva- ja muita tallenteita. Olemme talvisin niitä yhdessäkin katsoneet. Katsoin jo Kaurismäen Le Havren. Kiitokseksi taidan viedä taas marjoja.

Kyllä täälläkin metsään pääsee, ihan kerrostalon pihasta. Lähimetsän kasvusto on vähän erilaista kuin lakeuden laidalla. Korkeat saniaiset, metsäkurjenpolvi, yllätyksekseni paljon kieloja ja isokokoista metsämansikkaa.Mustikanraakiletta on paljon ja puolukka kukkii. Pitää tehdä punkkitarkastus. Täälläkin voi elää. Voipi vain olla, että kun en pysty enää Torpalla yksin olemaan, en pysty menemään metsäänkään.