Pihalla

Pian se arki ikimuistoisen juhlakauden jälkeen koittaa, vaikka helleviikko jatkuu aurinkoisena. Ruoho kasvaa kohisten, mutta päältä ajettava ajoleikkuri on epäkunnossa. Ajoin sen viime viikolla kiveen. Nyt terät möyhivät maata, vaikka terän säätää korkealle. Sammalet irtoavat kuivina ryppäinä.  Huomenna pari tyyppiä tulee konetta katsomaan. Koneliikkeessä se voisi viipyä kuukaudenkin. Olen eilen ja tänään helteessä tuntikausia lykännyt työnnettävää konetta hiki valuen silmiin, niinkuin ennen heinäpellolla. Päältä ajettavalla työ on tehty puolessatoista tunnissa. Hyväähän puurtaminen kiloilleni tekisi, mutta ranne ja polvi kipeytyvät. Mietin, miten tätä isoa nurmikkoalaa voisi pienentää, mutta sitä ei ole helppo ratkaista. Nurmikko on monin paikoin kuivunut läikikkääksi ja kovasti sammaloitunutkin kalkituksesta huolimatta.  Pensaiden ja puiden alustat ja muut reunat rehottavat. Trimmerillä koetan siistiä, kun kitkeminen ei ole minun lajini, mutta priimakunnossa piha ei ole koskaan. Olisihan minulla aikaa vaikka kuinka paljon, mutta en ole kovin innokas ja rannetta särkee ja laiskottaa. Mies ennen hoiti nurmikkoasiat. Luin jo robottileikkurista sitäkin varten, jos jatkossa olen täällä vähemmän, mutta ei se mikään toimintavarma taida olla. Ei kuulemma esim. osaa käynnistää itseään sähkökatkon jälkeen tai se voi jäädä jumiin johonkin. 

Syreenit ja pihapihlajat kukkivat. Nyt niitä pitää pysähtyä katselemaan ja haistelemaan, kun kuumuus ne pian nitistää.  Torpanmuorin terassi eli portaat ottavat kanssani aamun vastaan. Silloin on kesä, kun portaille voi  mennä yöpaidassa aamukahvin kanssa aamua kuulostelemaan.