Kesäsaareen

No tuli se päivä tänäkin kesänä, että pääsin mökkisaareen! Tulin eilen sisareni kyydissä. Ensin teimme perinteisen juhannuskierroksemme hautausmailla. 

Kaikki on ennallaan, onneksi. Kesävuokralaisia on saarella ollut ja mennyt. Kaikki on jalan alla tuttua, kivet ja kolot. Aurinko laskee äärikohtaansa oikealla. Ihminen muuttuu enemmän. Toinen polvi on jäykkä ja kipeä ja aiheuttaa jo vaaratilanteita. Lähtöä tehdessäni nostin polkupyörää vajaan korkean kynnyksen yli. Jotenkin jalka petti alta tai ei kärsinyt ponnistusta ja lensin suoraan selälleni, pyörä kaatui päälle. Tai ehkä kipeä ranne petti. Tuollainen käy niin äkkiä, ettei tajua, mitä kävi. Selkä on vähän outo ja jäykkä.

Täällä on kuitenkin mitä loistavin matonpesusää, tuulta ja aurinkoa. Arvelen, että pieni liikunta on vain hyväksi tärähtäneelle ristiselälle. Liotin mattoja saavissa, pesin saunalla ja huuhtelin laiturilta järvessä, hain lisää pestävää. Kerran vuodessa voin huuhdella isossa järvessä, olen päättänyt. Tämä lempipuuhani tuo mieleen kaikki entiset kesät. Särkylääkettä on mukana. 

Tämä kivinen maasto ei sovi jäykkäjalkaiselle. Täytyy oppia varomaan liikkuessaan.