Koronaharmi

 

Alkaa kyllä rasittaa tämä korona-ajan jatkuminen ja vieläpä virusmuunnosten pahentunut tarttuvuus. Olen ollut henkisesti melko huoleton koronan suhteen, joskin olen noudattanut rajoituksia ja käynyt testeissäkin. Olen kuitenkin kulkenut paikkojeni väliä ja tavannut tärkeimpiä ihmisiä. Tiedän, että moni on kokenut ahdistusta ja pelkoja. Minä kai kävin muutama vuosi sitten läpi kuolemanpelkoprosessin niin, ettei tämä ole toistaiseksi syvemmin koskettanut. On vain harmittanut talviajan harrastuspaikkojen sulku ja maskin käyttö.

Luulin, että nyt voi olla vapaammin, melkein normaalisti, kun on kaksi rokotusta saatuna ja voi tavata enemmän ihmisiä. Alkoi maskikin unohtua. Äskettäin kuulin kuitenkin, että sukupiiriin kuuluvia oli sairastunut perhevierailulla, vaikka kaikilla oli kaksi rokotusta. Yhden asuinpaikassa, palvelutalossa, oli virus levinnyt, mutta sitä ei vielä tiedetty. Hänen mukanaan kuudesta sairastui viisi, vanhin on sairaalassa. 

Viime viikolla ilmoitettiin, että tähän asti "puhtaan" mökkipaikkakunnan kaupassa oli altistus. Olin käynyt kaupassa ilmoitettuna aikana ja minulla oli kurkkukipua sekä väsymystä. En uskonut tartuntaan, mutta tyttären vaatimuksesta soitin torppakunnan koronanumeroon. Pääsinkin testiin, vaikka en ole kirjoilla täällä. Näyte otettiin nyt molemmista sieraimista kunnolla kaivellen. Tulos on tullut, ei koronatartuntaa. Mökkikunta on nyt joutunut koronalistalle. Tulosta odotellessa huoletti eniten, olenko tartuttanut muita. 

Arvaanko nyt lähteä Helsinkiin pojan perheen luo? Viime käynnistä on vuosi. Muualla on tavattu muutaman kerran. Junamatkoilla olen ihmisten joukossa, asemalta alkaen vain perheen kanssa. Jos lähden, kuljen suojaavamman FFP2- maskin kanssa. Turvallisinta olisi tietysti pysytellä Torpan liepeillä, jossa ei tapaa juuri ketään.