Vähitellen kirkastuu syysmaisema tälläkin korkeudella. Kirkastuu niinkuin vanhurskasten tie ennen päättymistään. Yöllä heräävää ilahdutti kuutamo, jota piti vähän aikaa portailtakin katsella. Linnut parveilevat pihapihlajissa. Syysaskaret on tehty, karpalo ei ole oikein kypsää, marjastusintokin on laskenut. Ampiaispistojen jäljet ovat rauhoittuneet, mutta muistiin jäävät. Haudat laitetaan tänään talvikuntoon.
Iloitaan väreistä, vielä valoisista aamuista, kauniista aamu-usvasta. Ystävän vinkkinä kuuntelin Karita Mattilan laulaman Aamu-usvan, Mårtensonin ihanan sävellyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti