Ruumis ja enkeli

Minut on nimetty nuorimman lapsenlapsen taidekasvatusvastaavaksi. Se on tarkoittanut yhteispiirtelyä ja kynien hankintoja. Tänään vein kuusivuotiaan tytön Ateneumiin. Sanoin, että kun on kuvataidekoulussa, pitää käydä taidemuseossa. 

Hyvin sujui retki. Kierrettiin kaikki osastot, katseltiin modernit värit  ja valokuvantarkat maisemat ja muotokuvat. Outi Heiskasen osasto oli hänestä kiinnostavin. Suurimman vaikutuksen teki valkoisessa harsoladossa lautojen päällä makaava ruumis. Sitä piti palata katsomaan, se oli niin pelottava. Toinen suosikki oli Haavoittunut enkeli, jonka siivessä on verta. -Kärsimys on kiinnostavaa, sanoi hän. Nähtiin, kuinka monenlaista kuvataide voi olla. Ostettiin esite ja muutama kortti muistoksi. Oli tarkoitus syödä lounasta museon kahvilassa, mutta ennen kahtatoista ei ollut ruokaa. Sushipaikatkin olivat vielä kiinni. Piti sitten mennä hampurilaispaikkaan, mistä tyttö ei ollut pahoillaan. Reissun tummanpuhuva tuotos näyttää olevan modernistinen.

Kuljettiin bussilla ja metrolla, kierreltiin keskustan kauppakäytävillä. Nyt on maalaismummakin taas nähnyt kaupunkia ja muistanut siellä joskus asuneensakin. Ateneum on upea paikka lapsen ja aikuisen silmin.