Syyslomalla

Sade ripsii ikkunoihin, yltyy rapsakaksi, tiellä on lammikoita, viiden jälkeen jo on hämärää, pimenee. Keltaiset lehdet ovat täällä muisto vain, puut ovat paljaat, porraspää täynnä pihlajan lehtiä. Tupa lämpiää, kun ensimmäiset pesälliset on poltettu hellassa ja takassa. Täällä ollaan taas, torpalla,  "syyslomalla". 

Oli hyvä lähteä, kun aamuvarhain mitattiin sydämen toimintaa sairaalassa rasituskokeella ja sydän toimi hyvin. Ei lähdetty sairaalaan kuten neljä vuotta sitten, vaan maalle yksinään. Vähän jäi askarruttamaan heikohko puhallustehoni. Ennen se on ollut muistaakseni hyvä. Onko minulla kehittymässä astmaa tai muuta keuhko- ongelmaa? Vai vaikuttaako vasemman lavan kiputila, johon alunperin hain selvitystä, hengitykseen? Usein tunnen, ettei hengitys liikkeelle lähtiessä oikein virtaa, vaikka paljon olen joogan myötä syvähengitellyt.

Mitähän minä täällä nyt oikein tekisin? Varmaan käyn vielä katsomassa puolukkaa ja karpaloa, kun sää kuivuu. Mieltä kirvelee saatu tieto, että saarimökin rantamaastossa olisi paljon poimimatonta puolukkaa. En ole sinne päässyt, kun marjaretkeen tarvittaisiin auto. Kiireiset työihmiseni eivät ole ehtineet sinne asti lähteä.

Oli hienoa tavata eilen vuosikymmenten mittainen ystävä, jonka kanssa juttu jatkuu tauoista huolimatta. Syötiin maistuva ja tuoksuva lounas Jyväskylässä ihmisten keskellä, kuljeksittiin pitkästä aikaa kaupungilla, tein pari ostosta. Oli jotenkin erikoinen koronatunnelma. Jyväskylässä on paljon tartuntoja ja  kuluneella viikolla oli koko korona-ajan päiväkohtainen tartunta- ennätys. Silti itse alkaa toimia, kuin se jo olisi melkein ohi. Rokotukset sen varmaan tekevät, mutta myös kyllästyminen elämän suppeuteen ja piileskelyyn.