Mitä tiettään vuoden päästä?

Kävin tarpomassa suksilla lenkin pelloilla, latuja kun ei ole. Ihailin kuusia ja niiden lumipeitteitä. Kansalaisopistossa vuosia sitten eräs Sinikka teki vieressäni hartaasti lumikuusitaulua. Siitä tuli kaunis. Muistan sen aina, kun näen lumisia kuusia. Puhdas lumi ja metsä - niitä kaipasin kaupunkivuosina. Himmeänä päivänä tulee valokuvistakin himmeitä.

Uudenvuodenaatto. Joulu takana. Niinpä kävi, että pojan perheessä onkin korona. Sairastuivat yksi kerrallaan. Tauti ei ole kovin paha, ensimmäiset ovat jo parantuneet, mutta tuntuva kuitenkin. Karanteenin pitäisi olla ohi Loppiaiseen mennessä. Saa nähdä ovatko siinä voinnissa, että jaksaisivat lähteä ajamaan tänne. 

Viihdy kyllä yksinkin, mutta uusi joulu alkoi Tapanina, kun tyttären porukkaa koirineen tuli Torpalle. Elämä saa uuden sävyn, kun on mieluista odotettavaa. Talo oli täynnä elämää muutaman päivän ja matot kasassa, kun koirat temmelsivät. Yksi koirista nukkuu täällä aina sänkyni vieressä lattialla. Koiralle on mukava jutella, se olisi kiva kaveri.

Paino on taas näinä juhlapäivinä noussut ainakin kilon. Taatelikakku, piimäkakku, 4 annosta rahka-voitaikinatorttuja, Bastognekeksitahna- korvapuusteja ja joulupullaa, mokkapaloja... Yksin ei ole tarvinnut niitä syödä, mutta yli osani kyllä. Tein eilen uudeksi varaksi karpalo-piimäkakkua ja pitihän sitä maistaa. Se on siis aloitettu... Minusta on hauska kokeilla uusia reseptejä. Sitä Bastogne-kekseistä tehtyä tahnaa hehkutettiin joillakin leivontasivustoilla, mutta ei se meillä noussut perinteisen korvapuustin yli.

Vuosi sitten emme varmaan kukaan ajatelleet, että koronan tartuntaluku voisi vuoden päästä olla 11000 päivässä! Aika loputtomalta näyttää tämä virusmuunnosten perässä kuljettava tie. Tutkimusresurssitkin uppoavat viruksen salaisuuksiin. Jospa virus laantuisi itsestään aikansa riehuttuaan, tyytyisi "tavalliseksi" flunssavirukseksi.

Kaikki odotamme uudelta vuodelta entistä vapautta liikkua ja tavata ihmisiä. Toteutukoon toiveemme!