Kyläillessä puhutaan sodasta ja sen syistä, sen kauhistuksista, valheista, kärsimyksistä, pahuudesta ja oman maan sodan riskistä. Joku oli kysynyt jodia apteekista, joku miettinyt pakoon lähdön mahdollisuuksia. Minusta tuntuu, että täällä on minun turvapaikkani, josta en lähtisi enää minnekään, vaikka pitäisikin. Tänne kutsuisin lapsiakin, jos hätä uhkaisi eteläisempää maata. Turvaroolia me alunperin miehen kanssa ajattelimme, kun tämä paikka tuli eteemme.
Luin, että joditableteista ei ole ikäihmisille hyötyä radioaktiivista saastetta vastaan, lapsille ja nuorille kyllä. Hätävaraa en ole hankkinut. En usko, että Suomeen hyökättäisiin. Ainakaan nyt.
Elämän turvaperusteet ovat muuttuneet siitä, mitä ne ovat olleet minun sukupolvellani. Lapsuudessamme sota-aika oli kyllä elävästi lähellä ja kylmä sota kylmäsi. Silloiset päättäjät luovivat viisaasti eikä riski aktivoitunut. Mikä olisi nyt viisautta? Ukrainan lapset, naiset ja vanhukset tuovat mieleen Karjalan evakkokuljetukset. Miehet ovat puolustamassa maata ulkoista hyökkääjää vastaan. Syyrian alueen toisenlaisen sodan pakolaiset olivat nuoria miehiä ja suhtauduimme heihin eri tavalla kuin näihin perheisiin. Nyt eräälle paikkakunnalle oli tullut ukrainalaisten mukana sellainen nuorten miesten ryhmä, jonka ulkonäkö oli aikaisempien pakolaisten mukainen. Ehkä rajojen ylitys on pakolaisvirrassa väljempää. Parempaa elämää hekin etsivät, sanon siirtolaissukuun kuuluvana.
Toisen murroksen aiheutti korona. Ihmisten toimintakyky ei olekaan niin omassa hallinnassa kuin ehkä luultiin. Virus voi rapauttaa kaikki suunnitelmat. Vielä ei tiedä, muuttuuko sosiaalinen käytöksemme.
Kolmas murros on ilmastonmuutos, joka tuo arvaamattomia riskejä elämälle. Nämä elementit koskevat erityisesti nuoria ja lapsia, heidän maailmankuvaansa, tulevaisuuttaan ja turvallisuuttaan.
Pelkoa, sotaa ja uhkaa on kyllä historia täynnä. Ihminen on raaka olento. Jos se ei saa hyvällä, mitä haluaa, ottaa pahalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti