Virikepäivät

Muutaman päivän virikematka Helsinkiin on takana. Päiväkotilakon takia lapselle tarvittiin hoitajaa pariksi päiväksi, sitten jatkoi toinen isoäiti.

Lapsen kanssa huomaa, mitä on muuttunut siitä, kun itse oli seitsenvuotias. Lapsi vilistää lähikallioita ylös ja alas kuin orava, itse hakee kankean polven kanssa alareittejä. Fysiatripoika kirjasi viime viikolla käynnistäni: " Asiallinen, hyväkuntoinen nainen". Kallioilla ja tramboliinissa huomaa, kuinka suhteellista hyväkuntoisuus on. Lapsen energia pulppuaa toiminnosta toiseen, vanhan rytmi on paljon hitaampi ja taukoja vaativa. Mieli on kiitollinen siitä, että jaksoin touhuta lapsen kanssa  tämän ajan. Jäi paljon iloisia muistoja.

Olisin vienyt lapsen Kiasmaan, mutta hän halusi nyt olla kotiympäristössä. Palatessani kävin itse katselemassa monimuotoista näyttelyä, jossa on paljon lapsiakin kiinnostavaa koettavaa.

Minun suosikkini olivat Atlantishuone ja ylimmän kerroksen levollinen tuoksu- ja hiekkamaailma. 

Junan ikkunasta ihailin kauniita koivumetsikköjä. Valkoisten runkojen rytmi tuo halun koettaa pitkästä aikaa  maalata koivutaulua. Kiitävän junan ikkunasta ei hyvää kuvaa saa otetuksi.