Kuin pyhä

Eikö nyt ole sunnuntai, tai lauantai, edes perjantai? Ei ole, tiedän kyllä, että on tiistai. Miten aina vain tuntuu sunnuntailta tai viikonlopulta? 

Tuli ainakin lämpimämpää ja aurinkoista. Ajelin nurmikot.   Pesin helpolla tavalla kaksi kevyttä mattoa selkääni varoen. Mäntysaippuan tuoksu leviää pihapiirissä, se kuuluu kesään. Pyykitkin saivat kuivua narulla. Näistä tuli kesän tuntua, se onkin ollut kateissa. Kesäpäivä on kuin juhlapäivä.

Onhan nyt keskikesä, pian on kesäpäivän seisaus. Tuntuu, että äkkiä ollaan tässä kohdassa.  Omenapuu hohtaa kesäyössä valkoista valoaan. - Voi näitä kesäöitä, sanoi hän, muistan aina, kun katson kesäyöllä ulos. Syreeni alkaa kukkia, tuoksu leviää. Hain aitasta keinutuolin kuistille. Aamu- ja ilta- aurinko lämmittävät kuistia. Siinäkin voi istahtaa, katsoa  ja kuunnella kesää.  Käki kukkuu koko ajan jossain päin.

Toivottavasti antibioottikuuri tehoaa, ainakin olo on parempi. Se piti saada, ei ne yrttijuomat riittäneet. Kun vielä uneni paranisi, se on viime öinä ollut kateissa.

Kesää vasten korostuu kylmä kuoleman henkäys. Kävin tervehtimässä naapuria, jonka kymmenien vuosien ystävä kuoli äkillisesti. Pitkät puhelut ja vierailut loppuivat, niiden tilalla on tyhjää. Ystävän menetys on iso asia. Minäkin olin vielä aivan hiljattain  nähnyt tämän rouvan  palveluautossa. 

Palveluautossa todella näkee vanhusväen ja kylien muutokset. Muutama vuosi sitten tältä kylältä tuli kyytiin kymmenen ihmistä. Kuulin monia elämäntarinoita. Nyt heistä olen vain minä liikkeellä. Kuusi on kuollut, kolme on heikossa kunnossa palvelutaloissa. Uusia kyytiläisiä  ei ole tullut. Jotkut asukkaat ovat saaneet yksityisen taksisetelin. He eivät pysty enää omin päin  asioimaan. 

Silti pyhäpäiväni jatkuu.