Pahalta tuntuu

         

Tammentaimi on  kasvanut nyt  toistakymmentä vuotta. Se voi elää satoja vuosia. Mitä se ehtii    näkemään? 

Ihminen ei jaksa käsitellä koko aikaa synkkiä sodan kysymyksiä, kun ne eivät akuutisti uhkaa itseä, mutta muuttunut tilanne painaa kaiken aikaa pinnan alla.

Ukrainassa asuu edelleen lähes 40 miljoonaa ihmistä. Tuntuu aivan uskomattomalta, että Ukrainan itäisissä kaupungeissa ovat kaikenikäiset ihmiset yhtäkkiä joutuneet elämään kellareissa jo kuukausia. Elävät tälläkin hetkellä. Jatkuva kuoleman uhka ja kokemukset, heikko ravinto, hoitamattomat sairaudet, lapsuus, koko elämän muuttuminen, tulevaisuus valloitusalueella. Ei voi kuin koettaa elää ja odottaa rauhaa.

Mitä ajattelevat ja tuntevat ihmiset, joiden koko elämä ja omaisuus jäivät murskatulle alueelle? Saavatko he jostain korvausta? Ne kaikki, jotka ovat menettäneet läheisensä tai joiden terveys on mennyt? Ne joiden poika tai mies tai isä ovat sodan riskien alla. Ne miehet ja pojat, jotka koettavat uupuneina jatkaa taisteluja molemmin puolin.

Pahalta tuntuu myös se, että Natohakemuksen myötä  Suomi on yhtäkkiä suurvaltapolitiikan pelinappulana. Syrjäinen asema on antanut olla rauhassa, nyt koemme suurta ystävällisyyttä, mutta myös arvostelua ja painostusta.

Sodankäynti kuluttaa valtavasti varoja. Jokainen ammus maksaa kaikille osapuolille,  jokainen tuhottu talo vie varoja, jokainen kaatunut on menetys. Euroopan maat panevat paljon lisää rahaa armeijoiden varustamiseen. Se raha on poissa jostain muusta tärkeästä, mutta uhka pakottaa kaikki varustautumaan entistä enemmän. Ihminen on isoin tuhoeläin.

Venäjällä pakotteet voivat joillain aloilla piristää kotimaisia tuottajia ja markkinoita, mutta ilmeisesti kehitys myös jarruttuu ja talous taantuu. 

Mitä vaikuttaa tulevaisuuteen se, että vuorovaikutus ja kauppa lännen ja Venäjän välillä  estyvät? Vieraantuminen ja uhkakuvat lisääntyvät maiden välillä. No, huono tulos seurasi myös vuosikymmenten sitkeätä vuorovaikutustakin, kun eristynyt johto rakentaa politiikkaansa uhkakuvien ylläpitoon ja haluaa palata entisiin suurvalta- rajoihin, jäädä historiaan valloittajana.

Sotien jälkeen on koetettu elää naapureina. On opetettu elämistä ystävyys- yhteistyö- ja avunantosopimuksen mukaan. On kohotettu monia maljoja. On petetty olo ja luottamus on murtunut, vaikka Suomeen ei ole hyökätty ja Ukrainan historia on ainakin osaksi erilainen kuin meidän. 

Talouden muutokset koskettavat kaupassa kävijöitä tai sijoittajia. Hallitus on suurten paineiden alla. Miten hoidetaan tuleva talous näiden yllättävien ja valtavien menoerien, koronan ja varustelujen varjossa? Mitä vielä tapahtuu?

Vastuunkantajilla on suuret paineet. Tavallinen ihminen voi koettaa välillä unohtaa ja elää pientä elämäänsä, ajatella hyvää ja tavallista.