Patteriradio kuuluu yllättävän hyvin, Leinon runot ja laulut viihdyttävät. Välillä satelee, ukkonenkin jyrähteli, välillä tulee aurinko välkyttämään vesiä. Ihanaa että on palattu normaaliin suomalaiseen kesäsäähän! Peseskelen aikani kuluksi pientä mäntysuopapyykkiä, kuivattelen saunassa mikä ei kuistilla kuivu. Korjailen kolmekymmentä vuotta sitten Tallinnasta ostetun hyvän mökkivillatakkini napinreikiä. Uimista yksin pitää nyt välttää. Olen tässä juuri kokenut pari varoitusta, joita ei nuorempana tuntunut.
Tunnen, että minun pitäisi jotenkin rauhoittaa mieltäni. Syy jonkinlaiseen levottomuuteen on mielestäni tämä kännykkä, joka on kasvanut käteeni niinkuin nuorisolle. Katson jotain vähän väliä, keskustelen netin kanssa. Tänään luin myös epäilyn, että nettitiedon jatkuva käyttö voisi heikentää muistia. Olen itsekin sitä joskus ajatellut, kun jatkuvasti kyselen sieltä jotain, mitä en muista heti. Ja luen turhaa tietoa ja ohjetta ja mielipiteitä lukuisilta fb- palstoilta ja nettilehdistä. Alkuaikoina täällä saaressa olin iloinen, kun ei ollut puhelinta, vaan koin olevamme rauhassa. Se oli kahdeksankymmenlukua. Kovin olen muuttunut siinä suhteessa.
Nyt päätän panna puhelimen sivuun, en kiinni. Tytär huolestuu, jos en heti vastaa ja jokuhan voi soittaa.
Täällä voi eläytyä luontoon, sateen ropinaan, sammalen kosteaan pehmeyteen, järvenselän alati vaihtelevaan pintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti