Kahden vuoden tauon jälkeen ihmiset halusivat kuitenkin tulla koolle, minäkin. Körttiradion kautta kuuntelin kotona alkuosan seurat, mutta teki mieli päästä ihmisten joukkoon. Matka Joensuuhun kauniiden vesimaisemien halki oli virkistävää vaihtelua sekin. Menomatkan bussi kävi Valamon pihassa, mikä herätti ajatuksia sinne menosta joskus.
Näiden juhlien teema oli "Lohduksi toisillemme". Virrenveisuu ja sen poljento oli tuttua, puheet lyhyitä ja teemaa moninaisesti käsitteleviä, kuorokonsertti kirkossa kaunis. Sunnuntain ehtoollinen ja päätösseurojen polvirukous ovat herättäjäjuhlien kruunua.
Tapasin ilokseni monia vanhoja ystäviä, sellaisiakin, jotka sanoivat toivoneensa näkemistäni, kun heillä oli puhuttavaa minulle. Ystäväkansan keskellä on helppo olla.
Runsaan veden juonnin, nesteytystablettien, hellehatun ja varjossa pysyttelyn avulla pärjäsin minäkin. Ilmastoidut autot ja hotelli olivat arvossaan. Sisaren ja miehensä kyydissä paluu Jyväskylään sujui kätevästi.
Tuntuu, että helteestä huolimatta juhlilla käynti oli korona-ajan jälkeen kuin vilvoittava tuulen henkäys autiomaassa. Palattiin ravittuina ja siunattuina.
J.K. Illan viiletessä vasta ikäänkuin muistin, että voinhan minä mennä täällä kaupungissa uimaan. Välkkyvien järvien ohi ajellessa oli kaiho uimiseen ollut mielessä. Ja minäpä pyöräilin läheiseen uimarantaan ja vilvoittelin kunnolla. Tuttu ilmiö nytkin, korvamatona soivat virret, nyt Siionin virsi 180, josta juhlien tunnus on otettu:
"Suo Jeesus, hellä mieli
Ja ystäväsi kieli,
Alati ollaksemme
Lohduksi toisillemme."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti