Nyt on kuitenkin vielä sadonkorjuun aika. Ensimmäiset koneet ovat hyrränneet elopelloilla. Kuinkahan nuo laossa olevat kohdat saadaan korjuuseen, huolehdin mielessäni. Muistan, kuinka lapsena opin leikkaamaan sirpillä ja tekemään kuhilaita. Lakoontuneet kohdat jäivät melkein ilman satoa.
Marjat on poimittu, puolukka ja karpalo kypsyvät myöhemmin. Tulin ostaneeksi keltaisen kesäkurpitsan taimia keväällä, en tiennyt niitä keltaisiksi. Tänään tein niistä hyvän kurpitsakeiton. Nokkosen siemenien keruuaika on nyt.
Nokkosia täällä on viljelmäksi asti. Hanskat, sanko ja sakset käteen, kuivatus ja siivilöinti, niin on superfoodia talveksi. Kaksi purkkia riittää hyvin talveksi, pikkulusikallinen kerrallaan.
Kai ihmiset osasivat nälkävuosina käyttää kaikkea, mitä luonnosta ravinnoksi löytyy. Osaisimmeko me, jos kova ruokapula tulisi? Villiyrttien tuntemusta harrastetaan nykyään paljon ja aiheesta julkaistaan oppaita. Omavaraisuus on nousemassa arvoonsa monella alalla, kun maailmamme epävarmuus on lisääntynyt. Pihan ja metsän kasveista löytyy vitamiineja ja hivenaineita, mutta nälkä ei niillä lähde. Juuriin en ole perehtynyt.
Syksyyn kuuluu uusia tv- ohjelmia kesän uusintojen jälkeen: Tanssii tähtien kanssa ja Ensitreffit alttarilla. Kahden illan ohjelmat tiedossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti