Murheen päivä (linkki) oli pahimmillaan valvottuna yönä ja päivänä sairaalasta paluun jälkeen, kun kaikki järjestelykysymykset kaatuivat saman tien sulattamattoman menetyksen päälle. Hautajaiset, selvitykset. Pitäisi olla turvallinen, kokenut neuvonantaja vierellä sellaisena päivänä: -Tänään ja huomenna ei tarvitse tehdä mitään, sitten aletaan järjestää ensin tätä ja sitten tätä. Kirkosta, hautaustoimistosta, lakitoimistosta pätevä monialainen kumppani?
Surustressin muistoksi on tämä Helvi Hämäläisen runo. Olisi pitänyt istua toimetonna edes yksi päivä. Ottaa vastaan se tieto.
En tiedä, onko elämäni kulkenut eteenpäin, mutta joka päivä en ole murheen alhossa. Vuosipäivinä kyllä. Valittaminen auttaa, siitä oikeudesta pidän kiinni!
Hei!
VastaaPoistaSuosittelisin Sinulle lämpimästi osallistumista seurakunnan sururyhmään, koska tuo suru on edelleen noin vaikea asia. Kävin itse sururyhmässä äitini poismenon jälkeen. Se oli minulle iso helpotus surun käsittelyyn. Sururyhmä oli ainakin minulle kaikkein parasta vertaistukea.
Jokaisen kokemukset ovat luonnollisesti erilaiset ja jokainen suru on erilainen. Oma kokemukseni sururyhmästä on kuitenkin hyvä ja surua on ollut helpompi kantaa.
Jokainen ryhmä on tietysti ainutkertainen ja paljon vaikuttaa myös ryhmän kokoonpano ja ohjaajien asiantuntemus.
Kokeile ihmeessä tuota sururyhmää. Siellä ei edes tarvitse puhua mitään, jos ei halua. Keskustelut ovat myös luottamuksellisia ja yhdessä sovitaan menettelytavoista.
Olen ollut sururyhmässä ja tunsin sen olevan avuksi. Oloni parani paljon sen ja muun käsittelyn myötä. Muut tapahtumat nostivat nyt vuosipäivän aikoina nämä kokemukset uudelleen pintaan. Olen myös halunnut sanoittaa asioita niiden kanssa, joille tämä on nyt akuuttia.
Poista