Takaisin kotiin

Portaat paksussa lumessa, piha onneksi aurattu, kuusi astetta lämpöä tuvassa. Siitä lähti taas vanhassa tuvassa asuminen. Tulisijat vuorotellen lämmitykseen, sähköpatterit suuremmalle. Ilta pimeni ympärillä nopeasti. Pihakuuseni valotkin olin sammuttanut lähtiessäni. Tuntui vähän tyhjältä. Mitä minä nyt täällä teen, kuinka aikani taas kuluu? Paljon aikaa minulla oli netin selailuun pojan kodissakin, vaikka laitoin ruuat ja leivoin, kun miniä oli matkalla. Aikaa on ollut yllin kyllin tuhlattavaksi koko eläkeajan. Jatkuvasti makaillessa tuntuu joskus, että jaksaisi vaikka jotain pientä työntapaistakin vielä tehdä, mutta kun miettii johonkin tarttumista, tulee äkkiä toisiin ajatuksiin.

Ainakin pitää lämmittää, tehdä tulia vuorotellen puuhellaan ja takkaan. Pakkanen on taas kiristynyt lähemmäs kolmeakymmentä. Se hyydyttää olemisen sisätiloihin.

Luulin joskus, että paikalla olo ja puilla lämmittäminen säästäisi sähköä. Ihmettelin, kun niin ei tapahdu. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että tyhjillä ollessa talossa riittää kymmenen asteen lämpötila, läsnä ollessa tarvitaan lähemmäs kahtakymmentä.  Puulämmitys antaa tuvan päässä taloa enimmäkseen sen lisälämmön. Seuraan sähkön kulutusta omaenergiasivulta. Jos olen muualla kovilla pakkasilla, saa pelätä putkien jäätymistä, se hyöty täällä olosta on. 

Aina sitä asettuu aloilleen. Voi muistella mukavia ystävien tapaamisia, lapsenlapsen iloa mustikkapiirakasta, keskusteluja pojan kanssa kuolemani varalta. Sille, että näkee vieraita ihmisiä metroportaiden täydeltä, en osaa antaa merkitystä. Täällä voi mennä viisikin päivää, ettei etäältäkään näe ketään ihmistä. Silloin jo kyllä haluaa jonkun tavata. Videopuhelu on melkein kuin tapaaminen. 

Toisena yönä nukuin taas hyvin viidentoista asteen kamarissa, lämpimissä peitoissa. Aurinko punaa herätessäni taivaanrannan päätyikkunasta,  laskee jo tulotien oikealle puolelle. Pitää hakea polttopuita (ei halkoja, kuten nykykirjallisuus sanoo)  ja viedä linnuille lisää ruokaa. Etsiä uutta lukemista. Vaalikeskusteluja en taida jaksaa  enää katsoa, kun olen aikani pähkäiltyäni äänestänyt. Kuinka nämä ehdokkaat jaksavat!

---

Jotainhan sitä aina keksii aikansa ratoksi. Tiedossa on vieraita lähiaikoina. Joululta jäi taatelipaketti. Tuli vastaan taateli-kookospalojen ohje. Pussin pohjalla oli jäljellä kookoshiutaleita ja fariinisokeria päälle pantavaan kuorrutukseen, tosin vain puolet ohjeesta. Niinpä tein sen. 

Nyt odotan että takkapesä jäähtyy sopivaksi. Aion paistaa peltikakun siellä, kokeilla sitä. Kyllä se varmaan onnistuu, kun ei ole pitkä paistoaika.