Kamala luonto

Minähän olen luontoihminen, mutta nyt olen saanut tuntea luonnossa piileviä haittoja aivan omiksi tarpeiksi.

Viime tiistaina satuin uimahallissa katsomaan peiliin kulkiessani sen ohi. - Mitä ihmettä tuolla selän puolella vyötäröllä on, punainen muutaman sentin läiskä ja keskellä jokin musta melkein roikkuva nyppylä.  Otin mustasta kiinni eikä se irronnut. Kysyin muilta naisilta, että mikähän tämä on. - Punkki, oli yhteinen vastaus. - Saanko nypätä pois, kysyi yksi ja nyppäsi sitten, heitti roskiin. Vai punkki, tullut tietysti heinikkoisesta lähimetsästä, jossa koiran kanssa ja muutenkin olen päivittäin liikkunut. Koirasta niitä nypitään pois ja omia jalkojani olen tarkastanut, mutta en olisi mitenkään nähnyt kyljen taakse ilman sattumaa. Ei se tuntunut mitenkään. Se oli ollut varmaan jo monta päivää minussa. Terveyskeskuksen luukulla ei sattunut olemaan ketään, kun kurkkasin sinne ohikulkiessani. Hoitaja sanoi että pitää tarkkailla tuleeko siihen  yli viiden sentin rengas, jolloin annettaisiin antibioottikuuri borrelioosiin. Hydrokortisonia laitetaan puremaan.

Tietysti sitten ahkerasti nettiä selaamaan. Ympyrä tulee lukemani mukaan näkyviin vain 60-80 prosentissa puremista! Ymmärsin kuitenkin, että olisi turha ruinata antibioottia ilman merkkireaktiota. 

 Puutiaisaivokuume menee elimistöön saman tien. Selaisin tilastoja ja sen mukaan niitä tapauksia ei Keski-Suomessa juuri ole.  Nyt siis vain itsensä rauhoitusta, ettei tästä pahempaa tule. Laajenevaa ympyrää ei näy ainakaan vielä.

No, tulinpa sitten eilen Torpalle käymään kolmen viikon jälkeen, kaikki hyvin, kukatkin elossa. Sain hyvän sään aikana tehdyksi pihahommat, nurmikot, pensaitten huoltoa, tatarpuskien alasleikkuun. Hain sangollisen puolukkaa lähimetsiköstä, jossa ei kai liiku hirvieläimiä eikä ole ollut hirvikärpäsiä, ei ollut nytkään. Olen ollut huoleton hirvikärpästen suhteen, mutta nyt ei huvita niitä saada. Puolukka ei ollut täysin kypsääkään.

Tänään siivosin kuistia. Se oli tullessani täynnä ampiaisten pörinää, mutta kaikkosivat kun jätin oven auki. Loppukesästä alkoi kuistin seinänraossa jatkuva surina ja nyt ne ovat löytäneet tien seinän läpi sisälle. Näin yhden kömpivän ikkunanpielestä esiin. Tuli ajatus, että onko siinä rako ja luudanvarrella kopautin ulkoa,  että se menisi umpeen. Mikä virhe, koko seinähän siinä tärähti, lauma ampiaisia pölähti kimppuuni.  Juoksin pitkin pihaa ja yritin suojautua käsissäni olevalla matolla. Onnistuivat pistämään päähän moneen paikkaan, ranteeseen ja kainaloon. 

Pesin kylmällä vedellä, laitoin hydrokortisonia, mitään piikkejä en nähnyt poistettavaksi.  Olin ostanut kyypakkauksen sen jälkeen kun joku vuosi sitten astuin maa-ampiaisten pesään.  Siinä oleva kortisoni voi auttaa, toisten lääkärien mielestä ei ole apua. Otin kuitenkin kaikki kolme ohjeen mukaan. 

Olen kokeillut kaikenlaista nettiohjetta polttelun, kirvelyn  ja pistelyn lievennykseen, etikkaa, vesipulloa, pakastepakkausta. Jotenkin parhaiten lievittää ratamo, jonka suuria lehtiä olin pakastanut tällaiseen tarpeeseen, mutta saan sen vain ranteeseen. Päähän hiusten alle on vaikea päästä.

Vähän epävarma oli olo. Onneksi olinkin aiheissa mennä ystävän luo kylään ja polkaisin sinne. Ei onneksi tullut anafylaktista shokkireaktiota. Edelliskerran jälkeen luin, että keho voi altistua tällaisten pistosten jälkeen ja reagoida. Nyt on kuin vähän huimaisi, mutta ehkä se on vain tilannereaktiota. Lauantaisauna jää nyt pois, kuuma ei tekisi hyvää tulehduskohdille.

Oma vika, tyhmää mennä koputtelemaan ampiaisten oville! Käärmeen pisto tästä vielä
puuttuu. Niitäkin tontilla on, näin ison kyykärmeen ajellessani nurmikkoa.