Meikäläisen autojuttuja

Olen yksineloni aikana kulkenut  kulkuni sujuvasti julkisilla kulkuneuvoilla. Aikataulut ja odottelut kuuluvat siihen, mutta olen muistuttanut itseäni muitten vastusten puuttumisesta. 

Tyttären jäätyä autottomaksi laitoimme ikäänkuin yhteisauton, haltijana se, jolla on ajokortti. Muutaman kerran ehdin nauttia autokyydistä ruokakauppaan. Sitten tytär soitti, että nyt se jämähti parkkipaikalle. Vakuutukseen olin ottanut hinauksen ja auto vietiin lähimpään korjaamoon.  Sieltä tuli pitkä, monen tonnin korjauslista. Auton hankinnan hoitanut sukulaismies ei uskonut sitä oikeaksi, vaan halusi auton  luottokorjaamoonsa täältä parin tunnin matkan päähän. Tytär ei ehtinyt viemään.

 Kohta kuulin merkillisestä vientioperaatiosta: tuli mies parin tunnin matkan päästä uuden akun kanssa ja hänen tuttunsa tältä paikkakunnalta lähti mukaan ajamaan sinne toiseen korjaamoon. Mies sai auton käyntiin ilman uutta akkua. Kovassa syysmyrskyssä he ajoivat edestakaisin noin 400 km ja se kaukaa tullut mies ajoi vielä yömyöhään kotiinsa. Paikkakunnan mies oli automiehiä ja lausui heti, että täällä oleva korjaamo on huijaripaikka eikä menomatkan  ajokokemuksen perusteella autossa voinut olla suurta vikaa. Tämä taas lohdutti suuresti auton hankinnan hoitanutta.

Tämä kuljetusketju oli uskonveljien vastapalveluksia toisilleen ja mieheni sukulaisille. Luulivat ensin minua kälykseni ja mielellään tekivät palveluksen myös hänen miehensä takia, jonka kanssa olivat tehneet paljon yhteistyötä. Sanoin tyttärelle, että meillä oli suhteita apuna, vaikka emme heitä tunteneetkaan. Minun roolini oli vain vierittää talvirenkaat kyytiin. Pyörittelen vieläkin päätäni ihmetyksestä. Tämä kaikki voisi kuvata ansaitsematonta armoa. Vähän kumma olo on ottaa tällaista vastaan.

Ei ole tietoa, milloin se auto nyt saadaan. Tytär lähti sitten bussilla pitkälle seminaarimatkalle -parempi olikin niin -, ja hautojenlaittoreissua varten pitää vuokrata auto. Minä olen nyt koiran kanssa kotimiehenä.

Jonain päivänä tässäkin pihassa on kuitenkin taas auto. Edessä on liukkaat jääkelit, lumen raaputus ja hirvieläimet. Kyllä minä taidan olla julkisten, muiden hoitamien kulkuneuvojen ihminen, mutta jatketaan, kun tälle kaikkien muiden käyttämälle tielle lähdettiin. Minähän saan vain istua kyytiin -  jos auto toimii.